Kun pikkupoikana kävin Vaasan laivoilla Uumajassa, oli se mystinen matka. Matka tuntui tuolloin kovin pitkältä. Vähän jo kasvaneena havaitsin, että lyhythän se on.
Joskus myöhemmin melkein luulin keksineeni ajatuksen, että tässähän pitäisi olla silta. Tosiasiassa Merenkurkun neuvosto oli ottanut asian esille jo vuonna 1972. Ainakin siitä lähtien – ellei jo aiemmin – on silta ollut esillä.
Kovin kaukaiselta kuulostava ajatus sai uutta potkua sinänsä valitettavasta kriisistä. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja myös Suomenlahden tilanne kiristyi, alettiin meillä tosissaan pohtia, miten saarenomainen maamme tulisi pärjäämään viennin ja tuonnin hoitamisessa. Toimin huoltovarmuusorganisaation maakuljetuspoolin puheenjohtajana ja tiedän nämä pullonkaulat hyvin.
Uudessa geopoliittisessa todellisuudessa teema kantoi Orpon hallitusohjelman selvityskirjaukseen saakka. Aikoinaan Kalevi Sorsan hallituksen ohjelmaan kirjattiin muuten samankaltainen selvitys yhteydestä Varsinais-Suomesta Ahvenanmaalle.
Nyt tämä hallitusohjelman mukainen selvitys Merenkurkun kiinteästä yhteydestä on julkistettu. Riippuen toteutustavasta kustannusarvio olisi 5–29 miljardia euroa.
Kovia summia ovat.
Selvitys kuitenkin toteaa (kuten aiemmatkin eri tahojen tekemät), että Vaasa–Uumaja-yhteys on paitsi teknisesti toteutettavissa, myös logistisesti perusteltavissa.
Merenkurkun yhteys olisi mullistus koko Suomelle. Se toisi uuden yhteyden maanteitse Euroopan lisäksi myös Norjan satamiin eli Atlantille. Jos ja kun se joskus toteutuu, muuttaa se valmistumisensa jälkeen seuraavan vuosisadan aikana Suomen aluepolitiikan suuntaa, kun tavara alkaa liikkua maailmalle keskisen Suomen kautta. Yhteys vaikuttaisi yritysten sijoittumiseen ja olisi minusta Suomen historian suurin aluepoliittinen päätös.
Tällä hetkellä tavara liikkuu valtaosin laivoilla Suomenlahden satamien kautta. Monella teollisuudenhaaralla etäisyys on kuitenkin pitkä, ja nostaa kuljetuskustannuksia Suomen naapurimaita korkeammiksi. Toimitukset maailmalle tarvitsevat useita lastauksia, varastointia ja vievät enemmän aikaa, joten halvemmat kuljetuskustannukset tekevät yrityksienkin sijoittumisen naapurimaihin Suomen houkuttelevammaksi. Kyse on siis myös Suomen teollisuuspolitiikasta, yritysten sijoittumisesta.
Läntisen kumppanuuden vahvistuessa tarvitsemme toimivat yhteydet länteen. Kiinteä yhteys Vaasasta Uumajaan palvelisi sekä tavara - että matkustajaliikennettä. Merenkurkun silta olisi Suomelle ja erityisesti sen logistiselle kilpailukyvylle mullistus. Se toisi mukanaan vähemmän uudelleenlastausta, varastointia ja jäänmurtoa. Se tarjoaisi etua myös huoltovarmuus - ja kriisitilanteissa.
Nyt tälle hankkeelle olisi tärkeää saada entistä laajempi hyväksyntä. Se olisi sijoitus maamme tasapainoiselle aluekehitykselle ja teollisuuspolitiikalle. Vähintäänkin kaikki keskeisen Suomen maakunnat olisi saatava tukemaan hanketta, jottei selvitys Sorsan hallituksen aikaisen lailla uppoaisi ajan aaltoihin.
Anssi Kujala
toimitusjohtaja
Suomen Kuljetus ja
Logistiikka SKAL ry