Suomi-neito on sadan vuoden iästään huolimatta melkoinen kaunotar. Suomen henkilöitymä kuvataan taiteessa nuoreksi naiseksi, jonka vaaleat hiukset ja kansallispuvun helmat heiluvat samassa tahdissa neidon pitelemän siniristilipun kanssa. Kuvataiteessa voimaa uhkuva nainen seisoo korkealla kalliolla. Taustalla metsän rannan takaa nouseva aurinko heijastaa ensimmäisiä säteitään tuhansien järvien pintaan.
Nykynaisen imago ja taustakuva eivät ole yhtä imartelevia. Tämän päivän uraäiti kiitää töistä päiväkodin ja kaupan kautta kotiin. Käsi viiltää maata ruokakassien painosta. Toisella puolella kyynärpäässä roikkuu pari kurahousupukuista, nälästä kiukuttelevaa mukulaa. Palkkatyön jälkeen kotona odottaa toinen työmaa.
Suomalaisnaisen figuuria sanoiksi piirtävät Anne Jutila, 23, ja Mervi Kuparinen, 61. Molemmat ovat mukana Suomen 100 -vuotisjuhlallisuuksiin kuuluvassa Suomineito 2017 -projektissa, jossa pohditaan millaisen matkan suomalainen nainen on kulkenut sadassa vuodessa. Takana on kaksi työpajaa. Jutila työstää ajatuksia nuorten naisten ryhmässä, Kuparinen kuuluu yli 60-vuotiaiden tiimiin.
Sukupuolen välinen tasa-arvo on kohentunut itsenäisyyden aikana huimasti. Paljon on kuitenkin tekemistä. Haastateltavia puistattaa ajatus siitä, että naimaton nainen vapautui miehen elinikäisestä holhouksesta vasta vuonna 1864. Avioliitosta holhous poistui vuonna 1930.
– Olisihan se ihanaa olla hoivattavana ja hellittävänä, mutta jos mies alkaisi kovin puuttua asioihini, näyttäisin äkkiä ovea, Jutila uskoo.
Jos elettäisiin vielä aikaa ennen vuotta 1975, sinkkunainen joutuisi 24 vuotta täytettyään maksamaan vanhanpiian veroa. Sen tarkoituksena oli kannustaa avioliittoon ja lastentekoon.
Jutilalla on mielessä ihan muut asiat. Lähihoitajaksi kouluttautunut nainen opiskelee nyt suntioksi ja merkonomiksi. Pitkäaikaistyöttömien vanhempien lapsena hän haluaa varmistaa, että pystyy itse hankkimaan elantonsa.
– En haluaisi itse joutua miettimään sitä, riittääkö leipää pöytään. Olen jäänyt monesta paitsi, kun esimerkiksi harrastuksiin ei riittänyt rahaa. Toivon, että voisin tarjota omille lapsille paremmat lähtökohdat.
Koulutus nousee juttutuokion aikana pramille. Nykyaikaa leimaa se, että ammatteja ja työpaikkoja on elämän aikana lukuisia. Kuparinen jää muutaman vuoden kuluttua eläkkeelle työstä, jota on tehnyt saman työnantajan palveluksessa lähes 40 vuotta.
– Koulutus on auttanut naisia itsenäistymään. Ilman sitä naiset ovat pitkälti miehensä armoilla ja elävät järjettömissä tilanteissa, jotka eivät ole edes ihmisarvoisia, Kuparinen tietää.
Jutila pelkää, että ei useista ammateista huolimatta työllisty.
– Työnantajat ajattelevat, että olen riski, koska olen lapsentekoiässä. Sen jälkeen taas olen pudonnut kelkasta. Jos nyt aloittaisin hoitotyön, tiedoissa olisi päivittämistä.
Tasa-arvo työmarkkinoilla ei toteudu muillakaan tavoilla. Naisten keskiansiot ovat edelleen 79 prosenttia miesten ansioista. Matalampi palkka tarkoittaa myös pienempää eläkettä.
Teksti:
Virpi Kupiainen-Ämmälä
