Huippu-urheilun muutostyöryhmä asetti vuonna 2012 hurjalta kuulostavan vision, että Suomen pitää olla urheilumenestyksessä paras Pohjoismaa vuonna 2020. Mitä tavoitteelle kuuluu nyt?
Helmikuun Pyeongchangin talviolympialaisissa Norja saavutti 39 mitalia, Ruotsi 14 ja Suomi 6. Tanska ja Islanti jäivät ilman mitalia.
Edellisissä Rion kesäolympialaisissa 2016 Tanska otti 15 mitalia, Ruotsi 11, Norja 4 ja Suomi saavutti yhden pronssin. Piskuinen Islanti jäi ilman mitalia myös kesäkisoista.
Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio sanoo Lännen Medialle, että visio parhaasta Pohjoismaasta on yhä ennallaan, mutta vuosilukutavoitteesta on luovuttu.
Nykyinen olympiakomitean hallitus ja Valo arvioivat, että visio on sinänsä hyvä, mutta aikataulu on epärealistinen.
– Asioita tehdään niin, että etenemme vision suuntaan, mutta vuosilukua ei ole enää asetettu. Vuonna 2012 tavoite tuntui hyvältä, koska se oli selkeä ja tarpeeksi kaukainen. Vuosi 2020 tulee kuitenkin liian nopeasti, Ritakallio perustelee.
"Moottoriurheilussa Suomi on maailman kärkimaa"
Ritakallion mielestä pelkän olympiamenestyksen mittaaminen on yksipuolista, koska kaikki keskeiset urheilulajit eivät ole mukana kisoissa. Hän muistuttaa, että Olympiakomitean huippu-urheiluyksikössä on yhteensä 80 jäsenliittoa.
Ritakallio luettelee, että suomalaiset ovat saaneet kansainvälistä menestystä viime viikkoina esimerkiksi keilailussa, naisten beach volleyssa, rallissa ja formuloissa.
Mikko Korhonen sai toisena suomalaisena kutsun golfin Major-turnaukseen, Lotta Lepistö menestyy pyöräilyssä ja juniorit pärjäävät laajalla rintamalla.
– Moottoriurheilussa Suomi on maailman kärkimaa. Jalkapallossa emme pärjää, mutta olemme Pohjoismaiden parhaita koripallossa ja lentopallossa. Nousimme myös Ruotsin valtalajissa tenniksessä yllättäen kärkeen Jarkko Niemisen huippuaikoina.
Ritakallion mukaan Suomi menestyy muita Pohjoismaita paremmin myös keilailussa ja monissa voimailulajeissa. Suomi on pahiten Ruotsia ja Norjaa perässä talviolympialaisten lajeissa.
Lotta Lepistö ja naisnyrkkeilijät mitalisuosikkeina
Olympiakomitea asetti vuosien 2018 ja 2020 olympiakisojen tavoitteeksi yhteensä 10 mitalin saldon. Suomi sai helmikuussa pidetyistä Etelä-Korean talviolympialaista 6 mitalia, joten kesäurheilijoiden vastuulle jää 4 mitalia.
– Olemme hyvin 10 mitalin vauhdissa. Tokion kesäolympialaisiin on vielä kaksi vuotta ja siinä ajassa ehtii nousta nuoria urheilijoita huipulle, Ritakallio sanoo.
Hän pitää potentiaalisimpina mitalisteina naisnyrkkeilijöitä ja pyöräilijä Lotta Lepistöä. Ritakallion mukaan nuoret painin arvokisamenestyjät Petra Olli ja Elias Kuosmanen ovat sopivat ikäisiä Tokiossa 2020.
Myös purjehdukselle asetetaan Suomessa aina isoja odotuksia.
– Uinti on menossa isolla rintamalla eteenpäin ja siellä on nuoria lupaavia urheilijoita. Yleisurheilussa kärkenä on keihäänheittäjä Oliver Helander ja ammunnassa on uutta sukupolvea, jotka ovat voittaneet nuorten MM-mitaleita.
Otetaan yliopistojen varainkeruusta mallia
Ritakallion mukaan suomalainen huippu-urheilu tarvitsee lisää ammattivalmentajia ja rahoitusta, jotta parhaan Pohjoismaan visio voi toteutua.
Suomessa urheilun rahoituksesta 80 prosenttia tulee valtionapuna ja 20 prosenttia omana varainhankintana. Eurooppalaisessa vertailussa suhdeluku on yleensä samantyyppinen, mutta Yhdysvalloissa yksityisen rahoituksen osuus on selkeästi isompi.
– Muissa Pohjoismaissa yrityselämä on laajemmin mukana tukemassa urheilua. Suomalaisen urheiluväen on katsottava peiliin. Emme ole pystyneet perustelemaan riittävästi urheilun yhteiskunnallista merkitystä.
Kuva ei ole kuitenkaan yksioikoinen, sillä osa urheilulajeista on onnistunut houkuttelemaan hyvin sponsoreita. Jääkiekko on kärkilaji, jota on Suomessa mahdollista harjoittaa ammattimaisena liiketoimintana.
Ritakallio ehdottaa, että huippu-urheilun tukemiseen perustettaisiin samantyylinen rahasto, millä tavalla yliopiston keräsivät varoja. Yliopistot saivat lahjoituksia yrityksiltä, säätiöiltä, yhdistyksiltä ja yksityishenkilöiltä. Valtio kartutti kassaa 2,5 kertaisella summalla itse kerättyyn pääomaan.
Kun huippu-urheilu on saanut kerättyä yksityiseltä sektorilta euron, Ritakallion mallissa valtio maksaisi toisen euron vastineeksi.
Juho Mäkelä
