Suomella on ennätyksellisen suuri edustus cheerleadingin EM-kilpailuissa, kun kuusitoista joukkuetta ja yksi tanssituplapari kisaa Slovenian Ljubljanassa tulevana viikonloppuna.
Cheerleadingin kilpailukausi päättyy EM-kilpailuihin, ja Suomea edustavat seurajoukkueet.
Suomi on hallinnut EM-areenoilla viime vuosina. Siitä esimerkkinä on viime vuoden yhdeksän EM-mitalia, joista neljä oli kultaisia. Kaksi kultaa tuli aikuisten sarjoista ja kaksi junioreista.
Suomalaisjoukkueista muun muassa naisten cheer-sarjassa tänäkin vuonna kilpaileva HAC Elite on hallitseva mestari. Tavoitteet ovat korkealla, sillä joukkue kuvaili olevansa entistäkin kokeneempi ja taitavampi.
– Mikään edellinen mestaruus tai menestys ei ole tae seuraavasta. Pyrimme joka vuosi venyttämään omaa osaamistamme pidemmälle, emmekä tyydy tiettyyn tasoon. On tärkeää lajin kehittymisen kannalta, että puskemme rajoja jopa riskillä, Eliten kapteeni Ilona Laine tiivistää.
Sekacheer-sarjassa Funky Team Gorillaz joutui tyytymään viime vuonna hopealle kovatasoisessa sarjassa. Euroopan parhaaksi kruunattiin tuolloin norjalaisjoukkue, joka on tänäkin vuonna päihitettävissä vaivoin.
– Norjalla on ollut jo vuosia kova joukkue, ja jäimme kakkosiksi vaikka onnistuimme hyvin viime vuonna finaalissa. Tietojeni mukaan tilanne on tänä vuonna sama, eli jos me onnistumme ja he onnistuvat täydellisesti, niin he ovat edellä ohjelman vaikeusasteen vuoksi, kokenut arvokisakävijä Henri Haukkovaara arvioi Gorillazin mahdollisuuksia.
Lähes vuoden projekti huipentuu
Suomen seurajoukkueet aloittavat kauden elokuussa, harjoittelevat lähes vuoden yhdessä ja huipentavat kautensa EM-kisoihin.
– Meillä on mahdollisuus puskea ja kokeilla rajoja kauden aikana, olemme kuitenkin lähes vuoden melkein päivittäin yhdessä. Joukkuehenki rakentuu myös todella tiiviiksi tuona aikana, osaltaan luonnostaan ja toisaalta teemme myös konkreettisia asioita sen eteen, Laine kertoo HAC Eliten kaudesta.
Kilpailukausi kehittää joukkuetta usealla tavalla.
– Ehdimme kauden aikana kilpailemaan, jolloin saamme kokemusta esimerkiksi paineen alla suoriutumisesta yhdessä. Lisäksi arvokkaan tuomaripalautteen avulla on helpompi kehittää ohjelmaa kohti EM-kisoja, Laine sanoo.
Suomen edustaminen on merkityksellistä myös seurajoukkueissa.
– Meitä lähtee iso ryhmä suomalaisjoukkueita, ja toivomme oikeasti toisillemme onnistumisia. Edustamme seurojamme, mutta samalla koko Suomea. Tulee todella makea fiilis kun tietää, että kotikatsomoissa toivotaan meille hyvää, Laine avaa.
Laine pitää menestystä myös erityisen tärkeänä lajin kasvun ja mediahuomion kannalta.
Fokus arvokilpailuissa
Ljubljanaan osallistuu joukkueita 20 maasta. Muiden Euroopan maiden resurssit ja suhtautuminen kansainvälisiin arvokilpailuihin on vaihtelevaa.
– Ei kaikilla ole kunnon treenihalleja tai yksinkertaisesti rahaa lähteä kisoihin, Laine toteaa.
Suomessa taas on totuttu jahtaamaan kansainvälistä menestystä, ja sama pätee esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan.
– Meissä on jotain samaa. Tulemme täältä pienestä Pohjolasta, mutta osallistumme kuitenkin kovatasoisilla joukkueilla arvokilpailuihin. Ehkä se menee jonnekin syvemmälle kulttuuriinkin, Laine pohtii Pohjoismaiden menestyksen nälkää.
On muutamia suuren harrastajamäärän maita, joilla potentiaali voisi olla korkeampi myös arvokisoissa, mutta fokus on muualla.
– Maailmalla on kaupallisia toimijoita, jotka järjestävät omia kilpailujaan. Esimerkiksi Saksalla ja Englannilla on paljon harrastajia, mutta heidän panoksensa suuntautuu enemmän kaupallisiin kilpailuihin, Haukkovaara sanoo.
Suomen lajipiireissä taas muiden kuin Euroopan tai maailman cheerleadingliiton alaisten kilpailujen voitot eivät ole niin suuressa arvossa Haukkovaaran mukaan.
Haukkovaara toivoo, että kaikista Euroopan maista arvokisoissa nähtäisiin parhaat joukkueet parhailla urheilijoilla.
– En usko, että ne pystyisivät heti Suomea haastamaan, mutta kilpailu ja näkyvyys lisääntyisivät edelleen.
Turvallinen ympäristö menestyä
Suomessa laji kasvaa vauhdilla, ja lisenssiurheilijoita on yli 15 000.
Pitkä kausi yhdessä on yksi avain seurajoukkueiden menestykseen kansainvälisillä areenoilla. Paljon palasia menestyksen palapeliin kerätään kuitenkin jo aivan perustasolta: toimiva valmennuskulttuuri, tiivis ja arvojen mukaan toimiva lajiyhteisö sekä jo edellä mainittu tähtäimen pitäminen kansainvälisessä kilpailussa.
Urheilijaroolin lisäksi Haukkovaara on kokenut valmentaja, työskennellyt liitossa, ollut toiminnanjohtajana ja valmennuspäällikkönä. Näkemystä siis lajin toiminnasta löytyy, melkeinpä kaikista kulmista. Lajissa toimitaan Haukkovaaran mukaan järjestäytyneesti.
– Asioita ei liitossa tai seuroissa tehdä ainoastaan siksi, että joku muukin on tehnyt niin. Asioita mietitään ja yritetään löytää parhaita ratkaisuja. Esimerkiksi toimivat käytänteet ensimmäisestä maailmanmestaruusjoukkueesta ja sen käytännöistä on pyritty jalkauttamaan laajemmallekin lajiin.
Lisäksi valmennusosaamista jaetaan ja kerrytetään tekemällä yhteistyötä seurarajojen yli.
– Kilpailevillakin joukkueilla on esimerkiksi yhteisharjoituksia, Haukkovaara sanoo.
– Meidän valmennuskulttuurissamme pienestä asti kasvatetaan urheilijan elämään ja mieleen. Puhutaan paljon hyvinvoinnista, eikä nähdä asiaa niin, että mitä enemmän treenaa sitä paremmaksi tulee, Laine sanoo.
Liitto noudattaa toiminnassaan tiettyjä arvoja, minkä lisäksi seurat ja edelleen joukkueet laativat omat arvonsa.
– Liiton ja seuran arvoihin on hyvä tukeutua. Koen kuitenkin, että urheilu on silloin mielekästä ja turvallista ja antaa paljon kokemuksellisesti ja myös menestyksen näkökulmasta, kun urheilijat laativat ja sitoutuvat omiin arvoihinsa, Laine sanoo.
Laine uskoo, että cheerleading on Suomessa lajina turvallinen laji myös nuorille. Arvot ja niiden noudattaminen toiminnassa on etenkin viime vuosina nousseet esille yhä enemmän.
– Varsinkin nuorten kohdalla on todella tärkeää, että arvot ovat selkeät ja tehdään heille ymmärrettäväksi. Lapsesta teini-iän loppuun on kuitenkin haavoittuvassa ja muovautuvassa tilassa, niin turvallinen urheiluympäristö vie pitkälle niin urheilu-uralla kuin elämässä muutenkin, Laine avaa.
