Puheenjohtaja Riikka Pakarinen puolustaa lujasti Urheiluliiton (SUL) tapaa lähteä yleisurheilun arvokisoihin maksimikokoisella joukkueella. Pakarisen mielestä linjaus on tukenut lajin kehitystä Suomessa ja kannustaa urheilijoita kansainväliselle tasolle.
Helsingin 2012 EM-kisoissa Suomen mitalisaaliiksi jäi Ari Mannion keihäspronssi. Münchenin 2022 kisoissa Wilma Murto ja Topi Raitanen saavuttivat kultamitalin, Kristiina Mäkelä hopean ja Lassi Etelätalo pronssin.
Perjantaina Roomassa alkaviin Euroopan mestaruuskisoihin on nimetty 67 suomalaista urheilijaa.
– Joukkueen koko kertoo lajin tasosta, Pakarinen korostaa.
– Lajin kannalta on hienoa, että meillä on jokaisessa lajiryhmässä esimerkkejä siitä, että kisapaikat ovat suomalaisten ulottuvilla. Se luo uskoa muihin.
Viime vuosikymmenen alussa mitalitoiveet kohdistuivat kovin harvoihin urheilijoihin. Nyt tilanne on EM-tasolla merkittävästi valoisampi.
– On upea nähdä, miten taso on kohonnut. Roomaan lähtee nyt yli kymmenen urheilijaa, joilla on optimitilanteessa mahdollisuudet mitaliin, Pakarinen jatkaa.
Linjausta on kadehdittu
Urheiluliitto lähettää kisoihin strategiansa mukaisesti kaikki valintakelpoiset urheilijat. Ruotsi käytti pitkään oleellisesti tiukempaa valintaseulaa, mikä aiheutti länsinaapurissa pientä kinaa.
– Nyt en tiedä, millaisella linjauksella Ruotsi lähtee Rooman kisoihin, mutta Ruotsin kollega Kajsa Bergqvist kertoi viime kesänä ruotsalaisten kadehtineen Suomen valintalinjaa, Urheiluliiton GM Jani Tanskanen kertoo.
– Ruotsilla on ollut tiukka valintalinja, mistä on noussut porua. Enää linjauksessa ei taida olla merkittävää eroa meihin. Myös Ruotsi on menossa siihen suuntaan, että lähtee isolla joukkueella kisoihin.
Rooman EM-joukkueeseen Ruotsi on nimennyt 61 urheilijaa. Norjalla on ennätyskokoinen 52 urheilijan joukkue.
Urheiluliiton strategia on tehty ennen kuin Tanskanen aloitti työnsä Urheiluliitossa. Hän kokee valintalinjauksen luontevaksi eikä ole havainnut ratkaisusta mitään haittoja.
– Meillä on ollut isoja joukkueita, ja se on näkynyt siinä, että arvokisoissa on ollut hyvä positiivinen pöhinä. On ihan normaalia, että urheilijoille tulee sekä onnistumisia että epäonnistumisia, mutta yleinen ilmapiiri on ollut positiivinen, mikä on tärkeää, Tanskanen korostaa.
Liitto kantaa vastuunsa
Isolla arvokisajoukkueella on pienempää joukkuetta isompi hintalappu. Pakarinen näkee sen tässä vain positiiviseksi ongelmaksi.
– Liiton talous on kunnossa, Pakarinen toteaa.
– Toisaalta liitto on olemassa juuri sen takia, että pystymme satsaamaan vahvasti myös huippu-urheiluun ja kehittämään sitä. Liiton pitää tehdä sellaista työtä, että pystymme taloudellisesti järjestämään sen.
Liitossa ei ole virallisesti keskusteltu valintalinjauksen kiristyksestä. Strategia vuosille 2025–29 päätetään loppuvuodesta, jolloin kriteerit käsitellään muiden asioiden ohessa.
– Iso arvokisajoukkue on lajille ylpeydenaihe. Jokainen valintakelpoinen urheilija on paikkansa ansainnut ja voi olla ylpeä siitä. Valintakriteerit täyttävä urheilija on kovan tason kansainvälinen urheilija, Pakarinen vakuuttaa.
Pariisin olympialaisiin on toistaiseksi valittu kuusi tulosrajan saavuttanutta yleisurheilijaa. Tanskasen ja Olympiakomitean arvion mukaan yleisurheiluryhmän koko kasvaa noin 30 urheilijaan.