Suomalaiset ovat omaksuneet tekoälyn nopeasti. MTV:n teettämän kyselyn mukaan lähes puolet käyttää sitä säännöllisesti, useimmin työssä ja tiedonhakuun.
Tämä kertoo uteliaasta kansasta, mutta myös siitä, että tekoälyä käytetään alkeellisimpaan mahdolliseen tarkoitukseen.
Professori Teemu Roos huolestui juuri tästä: Tiedonhaussa tekoäly on heikoimmillaan.
Se ei etsi valmiita faktoja kuin hakukone, vaan muotoilee vastauksen itse. Eikä se vastaus ole aina totta.
Kone kirjoittaa niin sujuvasti, että virhettä on vaikea huomata. Koneen antaman tiedon tarkistaminen on uusi kansalaistaito.
Työpaikoilla toistuu sama isommassa mitassa. Tekoälyä käytetään paljon, mutta pieniin asioihin.
Sitä pidetään yhä henkilökohtaisena apuvälineenä tai säästökeinona, ja juustohöylällä saa harvoin uutta kasvua aikaan.
Keväällä kokosimme Sofigatella havaintoja yli 60 asiakasorganisaatiosta: kolme neljästä antaa tekoälylle samat vanhat työtehtävät sen sijaan, että työ ajateltaisiin uudelleen. Yli puolet organisaatioista ei tiedä, mihin tekoälyä sen omissa yksiköissä käytetään.
Turhan työn nopeuttaminen tekee yrityksestä kiireisemmän, ei paremman.
Ratkaisevaa on johtaminen, ei tekniikka. Kun tekoäly hoitaa työvaiheen itsenäisesti, se on uusi työntekijä – vain digitaalinen.
Silloin kysymykset muuttuvat tutuiksi: Kuka perehdyttää, kuka vastaa laadusta, kuka päättää, mitä tietoja kone saa käyttää? Jos kukaan ei vastaa koneen työstä eikä seuraa sen tuloksia, kyse on pelkästä kokeilusta.
Yleisin virhe on antaa vanha, kömpelö työtapa tekoälyn hoidettavaksi ja kutsua sitä uudistukseksi.
Huono työtapa ei muutu hyväksi siitä, että se tehdään sekunneissa, ja jos vain yksi vaihe nopeutuu, ruuhka siirtyy seuraavaan.
Mikä kaikki olisikaan mahdollista, jos työpaikalle saisi yhtäkkiä 1 000 tietotyöntekijää lisää?
Ajatella kannattaa siis isosti, mutta lähteä liikkeelle pienistä, konkreettisista työvaiheista.
Esimerkki löytyy dokumenteista ja esityksistä. Ne tehdään ihmiselle kuvien ja grafiikan avulla, kun tekoäly ymmärtää paremmin hyvin jäsenneltyä tekstiä. Jos tietoa ei kerrota koneelle sopivassa muodossa, hyödyt jäävät saamatta.
Kiinnostavin kysymys ei ole, mihin ihmisten aikaa käytetään vähemmän, vaan mihin sitä kannattaa käyttää enemmän.
Ikea koulutti asiakaspalvelijoistaan sisustusneuvojia ja sai uutta liiketoimintaa. Ruotsin työvoimavirastossa kone hoitaa suoraviivaiset tapaukset, ja ihmisille jää aikaa vaikeisiin tilanteisiin. Konnevedellä yksityistieavustusten käsittelyaika väheni noin 85 prosenttia.
Vapautuvalle ajalle on annettava suunta. Säästynyt tunti ei muutu itsestään hyödylliseksi.
Sama pätee osaamiseen. Osaamista pitää treenata. Kerran vuodessa vedetty tekoälykoulutus vanhenee kuukausissa.
Suomalaisilla työpaikoilla ei ole pulaa kokeilunhalusta. Pulaa on päätöksistä ja kyvystä muuttaa arjen työtä.
Seuraavan vaiheen voittajia eivät ole ne työpaikat, jotka ottavat käyttöön eniten tekoälyä, vaan ne, joissa ihmiset ja koneet tekevät yhdessä oikeita asioita oikein.