Suomen elintarvikevienti ylitti viime vuonna kahden miljardin euron rajapyykin. Vuoden aikana elintarvikkeita myytiin maailmalle 2,3 miljardilla eurolla, mikä on 0,5 miljardia edellisvuotta enemmän.
Kasvuprosentti on komea, yli 25 %, mutta hurraahuutoihin ei juuri ole aihetta. Komean kasvun takana on – ainakin osittain – inflaatio.
– Olemme yrittäneet selvittää asiaa tullin tilastoista, mutta on mahdotonta sanoa, mikä on hintatason nousun osuus ja paljonko mukana on todellista kasvua, kertoo Food from Finland -ohjelman johtaja Esa Wrang Business Finlandista.
Suomessa on pitkään tuskailtu elintarvikeviennin verkkaista edistymistä. Esimerkiksi asukasluvultaan vain hieman suuremman Tanskan elintarvikevienti porskuttaa 21,5 miljardilla eurolla liki kymmenkertaisissa lukemissa. Ruotsin elintarvikevienti on viisinkertainen, Suomea pienemmän Irlannin ruokavienti lähes kahdeksankertainen.
Business Finland on selvittänyt, miksi Suomen elintarvikevienti on naapureita heikommissa kantimissa. Kartoituksen mukaan ensimmäinen syy on perinteiden puute, Tanskan ja Ruotsin elintarvikeviennillä on Suomea pidempi historia.
– Toisin kuin monella muulla alalla, Suomen valtio ei aiemmin tukenut elintarvikealan vientiponnisteluja. Elintarvikkeiden vientitoimintaa on kehitetty valtion tuella vasta noin kymmenen vuoden ajan, Wrang taustoittaa.
Hän myös huomauttaa, että verrokkimaiden panostukset vientitoimintaan ovat tuntuvasti suuremmat.
– Esimerkiksi Irlannissa julkinen panostus elintarvikkeiden ja juomien vienninedistämiseen on noin 40-kertainen Suomeen verrattuna. Myös elintarvikevientiä tukevat henkilöresurssit ovat meihin verrattuna monikymmenkertaiset.
Lukujen valossa Suomi on jäänyt verrokkiensa jalkoihin myös viennin kasvattamisessa.
Eurostatin mukaan vuonna 2012 Ruotsin elintarvikevienti oli 6,4 miljardia euroa ja Tanskan 14,9 miljardia euroa. Vuoteen 2021 mennessä Ruotsin elintarvikkeiden vienti nousi hieman yli 50 prosenttia ja Tanskan lähes 20 prosenttia. Samalla ajanjaksolla Suomen ruokaviennin kasvu oli 13 prosenttia.
Totuus ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen kuin luvuista voisi päätellä. Suomen lukuja pudottaa se, että elintarvikevienti Venäjälle laski sadoilla miljoonilla Itä-Ukrainan kriisin jälkimainingeissa vuosina 2015 ja 2016. Ruotsin ja Tanskan elintarvikevientiin Ukrainan tilanteella ei juuri ollut vaikutusta.
Vuoden 2016 jälkeen Suomen ruokavienti onkin ollut hyvässä kasvussa. Vienti otti muutamassa vuodessa 20 prosentin loikan, ja on vaikeiden koronavuosien jälkeen kasvanut entisestään.
Ruotsin elintarvikeviennin huimaa loikkaa puolestaan selittää se, että viime vuosina maa on onnistunut myymään korkeamman jalostusasteen tuotteita. Jo yksistään Malmössä pääkonttoriaan pitävä Oatly on onnistunut liki 20-kertaistamaan liikevaihtonsa sen jälkeen, kun yhtiö aloitti kaurapohjaisten tuotteidensa viennin isossa mittakaavassa vuonna 2016.
Tavoitteena viennin nopea tuplaus
Food from Finland -ohjelman tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen elintarvikevienti vuoteen 2025 mennessä.
Ohjelmajohtaja Esa Wrangilla on vahva usko ruokaviennin valoisampaan tulevaisuuteen.
– Olen ehdottomasti optimisti. Koko tuotevalikoima on kehittynyt, ja meillä on laaja skaala tuoteryhmiä, joissa on paljon potentiaalia.
Wrangin mukaan suomalaisen elintarvikeviennin mahdollisuudet ovat esimerkiksi antibioottivapaissa lihatuotteissa, maitojalosteiden lisäarvotuotteissa, jalostetuissa kaura- ja marjatuotteissa sekä kasviproteiineissa.
– Myös alkoholituotteiden vienti on tuplattavissa, Wrang uskoo.
Wrang näkee potentiaalia myös sivutuotteissa, kuten pakkauksissa.
– Esimerkiksi Fazer on kehittänyt kierrätettävän leipäpussin, jonka valmistuksessa käytetään kaurankuorta.
Etelä-Pohjanmaalla hyvät näkymät
Ruokamaakunta Etelä-Pohjanmaan tuotteilla on jalansijansa vientimarkkinoilla, siitä Wrang on varma.
– Esimerkiksi Atrian lihatuotteiden saaminen Saksan markkinoille on huikea saavutus. Kyrö Distilleryn tuotteet ovat keränneet valtavasti palkintoja ja Juustoportin vientimarkkinoille suunnatut Friendly Viking -tuotteet ovat erinomainen brändäys, hän sanoo.
Myös yritykset itse uskovat mahdollisuuksiinsa. Esimerkiksi Atria ja Juustoportti hakevat aktiivisesti kasvua viennistä.
– Juustoportti aloitti vientitoiminnan juuri koronapandemian alla. Siitä huolimatta olemme onnistuneet kaksinkertaistamaan viennin joka vuosi. Haemme kasvua viennistä myös jatkossa, se on osa yrityksen strategiaa, toimitusjohtaja Timo Keski-Kasari kertoo.
Myös Atria tekee jatkuvaa työtä muuttuvilla vientimarkkinoilla. Tällä hetkellä yhtiö vie tuotteitaan 30 maahan.
– Viime vuosina on avattu markkinaa esimerkiksi Saksan vähittäiskauppaan. Kauppa on lähtenyt pienestä liikkeelle, mutta on lähes tuplaantunut vuosittain, Atrian vientijohtaja Heikki Tynjälä kertoo.
Viennillä on valtava merkitys myös Valion Seinäjoen tehtaalle:
– Seinäjoen tehtaan tuotannosta vientiin menee lähes 60 prosenttia. Esimerkiksi suurin osa maitojauheistamme lähtee maailmalle Seinäjoelta, kertoo Olli Osara, joka vastaa Valion kansainvälisten ruokaratkaisujen myynnistä ja markkinoista.
Vientikulttuuria rakennetaan juuri nyt
Myös pohjalaisyritysten edustajat uskovat elintarvikeviennin valoisampaan tulevaisuuteen. Monia hyviä asioita on jo tapahtunut.
– Suomi oli elintarvikkeiden osalta käytännössä suljettu vuoden 1995 EU-jäsenyyteen saakka. Varsinaista vientikulttuuria ei päässyt syntymään. Nyt sitä kulttuuria on lähdetty rakentamaan, mutta asiat eivät tapahdu nopeasti nips ja naps, Juustoportin Timo Keski-Kasari sanoo.
Asiantuntijat painottavat, että elintarvikevienti on on todellista pitkänmatkanjuoksua. Markkinatuntemuksen kasvattaminen, hyvien kontaktien löytäminen ja kannattavien tapojen hakeminen ottavat aikansa. Pelkässä vientilupien saamisessa voi vierähtää vuosia, jopa vuosikymmen.
Atrian Tynjälä kertoo esimerkin Etelä-Koreasta, jonne yhtiö on vienyt possunkylkeä jo liki kolmen vuosikymmenen ajan. Vuonna 2016 Atria aloitti vientilupaprosessin myös siipikarjatuotteiden osalta. Vaikka vientiä maahan on tehty pitkään, kesti luvan saamisessa noin kuusi vuotta.
– Viime vuonna saimme vientiluvat myös siipikarjatuotteille. Nyt lastaamme tasaisella tahdilla kanan varpaita Etelä-Koreaan, jossa tämä on iso tuote.
Jalostusastetta syytä nostaa
Viennin kasvu on ollut hidasta siksikin, että suomalaiset elintarvikeyritykset ovat suhteellisen pieniä kooltaan.
Vienti vaatii resursseja tuotekehitykseen, brändäykseen ja immateriaalioikeuskysymyksiin. Ohuiden katteiden teollisuudenalalla ei ole ollut varaa mittaviin ponnistuksiin, jotka tähtäävät isojen markkinoiden valtaamiseen ja tuottavat ensimmäisinä vuosinaan valtavia tappioita.
Esimerkiksi aiemmin mainittu ruotsalainen Oatly teki viime vuonna 700 miljoonan liikevaihdolla yli 300 miljoonan tappiot. Yhtiöllä on niihin varaa, sillä se listautui vuonna 2021 New Yorkin pörssiin ja keräsi listautumisannissa 1,2 miljardia euroa kansainvälistymispyrkimyksiinsä.
Maantieteellinen sijaintikin tuottaa yrityksille päänvaivaa:
– Suomen sijainti ja kustannustaso ovat haasteellisia. Viennin onnistumisessa jopa puolet riippuu rahdin onnistumisesta, Keski-Kasari kertoo.
Business Finlandin Esa Wrangin mukaan yksi ongelma on ollut myös se, että Suomen elintarvikevienti on viime vuosiin saakka ollut pitkälti matalan jalostusasteen tuotteiden vientiä.
Esimerkiksi kauraa on viety jyvinä ja hiutaleina, maitoa jauheena. Matalan jalostusasteen tuotteissa myös hinta on ollut matala.
– Nyt pidemmälle jalostetut tuotteet valtaavat hiljalleen vientimarkkinoita, joten on viime vuosien tilastoissa ihan aitoakin kasvua, Wrang kertoo.
Esimerkiksi Valio, joka vastaa noin neljäsosasta Suomen elintarvikeviennistä, kertoo pyrkineensä jalostusasteen nostoon. Maitojauheviennin kannattavuutta on onnistuttu nostamaan erikoismaitojauheiden, kuten laktoosittomien tai luomutuotettujen, avulla.
– Erikoismaitojauheet ovat meidän strateginen painopistealueemme. Niillä haemme kansainvälistä kasvua esimerkiksi Aasiasta. Erikoismaitojauheiden myynti kasvoi viime vuonna, ja tavoittelemme myynnin kasvua edelleen, kertoo Valion Osara.
Atria hakee lisäarvoa esimerkiksi antibioottivapaista lihatuotteista.
– Japaniin on viety lisäarvotuotteina antibioottivapaata possua sekä ravintolajakeluun että vähittäiskauppaan. Japanissa trendi on suotuisa lihan antibioottivapaudelle, menekki on kasvusuunnassa. Myös Euroopassa haemme markkinoita pidemmälle jalostetuille tuotteille, Tynjälä kertoo.
Toinen tuotteisiin liittyvä akilleen kantapää on Wrangin mukaan suomalaisen makumaailman mukaan tehty tuotekehitys.
– Pitäisi tuntea kohdemarkkina ja tiedostaa, että makumaailmat ja tuotteiden käyttötavat voivat olla ihan erilaisia kuin meillä. Onneksi tämäkin asia on jo korjaantumassa, vientimarkkinoita mietitään jo tuotekehitysvaiheessa.
Innovatiivisuus on Suomen valtti
Suomen elintarvikeviennissä riittää vaikeuskertoimia, mutta on sillä myös valttinsa, jotka mahdollistavat kasvun.
Puhtaus, terveys ja turvallisuus ovat hyvin tiedossa, mutta asiantuntijat nostavat tärkeimmäksi tekijäksi kuitenkin suomalaisen insinööriosaamisen:
– Maku on tietenkin tärkeä, mutta innovatiivisuus on suomalaisuuden valtti, paaluttaa Juustoportin Keski-Kasari.
Samaa mieltä ollaan esimerkiksi Valiolla.
– Valio investoi viime vuonna tutkimukseen ja tuotekehitykseen 30 miljoonaa euroa. Innovaatiot ovat olleet yhtiön menestyksen ytimessä aina niistä ajoista alkaen, kun nobelisti A.I Virtanen johti Valion laboratoriota. Meidän innovaatioitamme ovat esimerkiksi laktoositon maito ja suolan määrää vähentävä maitosuola, ne ovat kansainvälisestikin tunnustettuja, Valion Osara kehaisee.