Monella tavalla ää­rim­mäi­nen kan­sal­lis­puis­to

Lemmenjoen kansallispuisto on monin tavoin äärimmäinen. Suomen pohjoisin, suurin ja erämaisin kansallispuisto sijaitsee Inarissa ja Kittilässä.

Kansallispuistojen kävijämäärissä on valtavia eroja. Lemmenjoen hiljaisuudesta saa käsityksen, kun vertaa kävijämäärää alueen kokoon.

Kun Lemmenjoen kansallispuiston vuosittainen käyntimäärä jaetaan kansallispuiston valtavalla pinta-alalla, saadaan vain noin kahdeksan kävijää neliökilometriä kohden vuoden 2025 aikana. Samassa ajassa Kolin kansallispuistossa retkeiltiin noin 7 500 kertaa yhtä neliökilometriä kohden.

Tämän lisäksi Lemmenjoen kävijämäärä jakautuu jyrkästi kansallispuiston sisällä.

Kävijät, palvelut, merkityt reitit, rakenteet ja nähtävyydet keskittyvät Lemmenjokilaakson ympäristöön, mutta muualla kansallispuistossa on todella rauhallista.

Tässä jutussa kerromme, mitä Lemmenjoen kansallispuiston hiljaisista osista ja syrjävyöhykkeeltä löytyy, miten sinne pääsee ja miksi sinne kannattaa lähteä vaeltamaan.

Lemmenjoki on oikotie syrjävyöhykkeelle

Lemmenjoen kansallispuistoa hallitsevat vanhat metsät, suuret aapasuot, pitkät joet ja korkeat tunturit.

Puistoa halkovat Ivalojoki, Repojoki, Lemmenjoki ja Vaskojoki sivuhaaroineen. Nämä joet virtaavat kohti Inarijärveä. Kansallispuiston länsipuolella, Norjan rajalla, Kietsimäjoki-Inarijoki virtaa pohjoiseen ja yhtyy Tenojokeen.

Lemmenjoki virtaa kansallispuiston keskiosista koilliseen päin. Joen ympärillä on suurin osa puiston reiteistä, retkeilyrakenteista ja palveluista.

Lemmenjoen eteläpuolella maisemaa hallitsevat Viipustunturit. Joen pohjois- ja luoteispuolella ovat Maarestatunturit sekä kuuluisat kultamaat.

Lemmenjoki ympäristöineen kuuluu kansallispuiston virkistysvyöhykkeeseen. Sen ympärillä on syrjävyöhyke, jossa tulenteko ja leiriytyminen on vapaampaa kuin virkistysvyöhykkeellä.

Njurkulahti on Lemmenjoen kansallispuiston suosituin lähtöpaikka, josta pääsee Lemmenjoen ja Joenkielisen kesäreiteille.

Lemmenjokea voi käyttää myös oikotienä puiston syrjäisempiin osiin.

Kesällä jokiveneen kyydissä pääsee Kultahaminaan, josta voi aloittaa vaelluksen Jäkäläpään kautta omille reiteille, esimerkiksi kohti Vaskojoen kämppää.

Vaihtoehtoisesti voi suunnata Lemmenjoen latvoille tai kahlata Lemmenjoen yli Morgam-Viipuksen huiputukseen, mutta kahluupaikka kannattaa valita huolella.

Joenkielisen reitiltä voi jatkaa matkaa puiston syrjävyöhykkeelle kohti Oahujoen tupaa.

Talvella, kun olosuhteet ovat sopivat, Lemmenjoen jäälle ajetaan huoltoura Njurkulahdesta Kultahaminaan ja ylös Morgamojan tuvalle.

Jyrkkä nousu tunturiin saattaa vaatia lumikenkien käyttöä. Huoltoura on merkitty risuilla, mutta sitä ei avata jokaisen lumisateen jälkeen.

Postinkantajien polku ja Mustan perheen tupa

Angelintien varresta on hyvä suunnata kansallispuiston koillisosiin, vaikka virallista parkkipaikkaa tien varrella ei ole.

Sulan maan aikaan voi seurata mönkijäuraa ja polkua Heikkilän autiotuvalle, joka tunnetaan myös Kruununtupana. Tupa sijaitsee hieman Lemmenjoen kansallispuiston ulkopuolella.

Kruununtupa on ollut postinkantajien taukopaikka. Tuvan kautta kansallispuistoon kulkee vanha postipolku, jonka voi yhä löytää maastosta.

Kruununtuvalta voi suunnistaa Ylimmäisen Lankojärven rannalle perinnemaisemaan, Matti Mustan tuvalle.

Musta perheineen asui tuvassa 1900-luvun alkupuolella. Myöhemmin tupa siirtyi Mustan suvulta Metsähallituksen autiotuvaksi.

Syrjävyöhykkeellä oleva tupa on nykyisin nähtävyyskohde, jossa ei enää saa yöpyä. Metsähallituksen mukaan historiallinen rakennus säilyy paremmin, kun sitä ei lämmitetä satunnaisesti. Valitettavasti myös pihapiirin nuotiopaikka ja käymälä poistuvat käytöstä.

Lemmenjoen vaelluksen voi aloittaa myös Angelin suunnalta, läheltä Norjan rajaa, mutta virallista parkkipaikkaa ei sielläkään ole.

Inari–Kittilä -tieltä, Repojoen parkkipaikalta, lähtee merkitty, noin seitsemän kilometrin pituinen reitti Sallivaaraan.

Sallivaarassa voi tutustua perinteiseen poronhoitokulttuuriin. Nykyisin poroerotus tehdään muualla, mutta Sallivaara on kuin ulkomuseo, johon voi tutustua omatoimisesti. Alueella on myös autiotupa, jossa voi yöpyä vaelluksen aikana.

Tällä hetkellä Sallivaaran näköalapaikan portaat ovat käyttökiellossa, mutta vaaran päälle voi kuitenkin nousta käyttämättä portaita.

Hiihtäen onnistuu vaikka mikä, kunhan keksii kyydit ja ylitykset

Hiihtovaelluksen voi tehdä esimerkiksi Njurkulahdesta Sallivaaraan Oahujoen tuvan kautta.

Jos sää on sopiva ja aikaa riittää, voi hiihtäen tai lumikengillä nousta kansallispuiston korkeimmalle huipulle, Morgam-Viipukselle, joka sijaitsee syrjä- ja virkistysvyöhykkeen rajalla Kultahaminaa vastapäätä.

Lemmenjoen kansallispuiston etelä- ja länsiosissa on suuria soita ja melko tasaista metsää. Alue sopii erinomaisesti hiihtovaellukseen. Sallivaarasta voi hiihtää kansallispuiston syrjäisimpiin osiin kohti Postijoen ja Vaskolompolon tupia.

Ympyrälenkin voi suunnitella kulkemaan pääosin jänkiä pitkin, mutta Sallijoki täytyy kuitenkin ylittää esimerkiksi Sallijärven kautta.

Myös Angelin eteläpuolinen maasto soveltuu hyvin hiihtovaellukseen. Vaskojoen autiotuvalle päästääkseen on ylitettävä Vaskojoki esimerkiksi Kutusuvannon kautta.

Jos onnistuisi järjestämään kyydit, vaellus kansallispuiston halki esimerkiksi Sallivaarasta Angeliin voisi olla mahtava kokemus.

Pitkän ja hienon talvivaelluksen voisi tehdä myös suuntaamalla Njurkulahdesta huoltouraa pitkin Morgamojalle, ja sieltä joko Vaskojoen tai Postijoen tuvalle. Njurkulahteen voisi palata Oahujoen kautta.

Syrjävyöhykkeelle ei voi sännätä suin päin

Lemmenjoen takamaat ovat Suomen kansallispuistoverkoston erämaisin alue – ehkä lukuun ottamatta merellisten kansallispuistojen karuja luotoja.

Valtavan kansallispuiston syrjävyöhykkeellä voi vaeltaa jopa viikkoja keskellä ei-mitään eli keskellä aitoa, erämaista luontoa. Suot ja vanhat metsät tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Horisontissa siintää tuntureita.

Kevättalvella voi herätä riekkojen käkätykseen ja pulmuset lehahtavat syömään marjoja pälvipaikoilta. Kansallispuistossa on myös useita kotkan pesiä.

Etenkin kansallispuiston luoteisosissa, Angelin suunnalla, on hyvät mahdollisuudet nähdä hirviä.

Lemmenjoen kansallispuiston tunnuseläin on ahma. Vaikka kansallispuisto on perustettu suojelemaan luontoa ja myös ahmaa, alueen ahmat ovat vähissä ilmeisesti metsästyksen vuoksi.

Lemmenjoen syrjävyöhyke sopii kokeneille vaeltajille.

Syrjävyöhykkeellä ei ole merkittyjä reittejä, mutta maastosta voi kuitenkin löytää polkuja tai moottorikelkan jälkiä. Vastaantulijat ovat harvassa ja kännykkäverkossa on suuria katvealueita. Suunnistustaidot, navigointivälineet, turvasuunnittelu ja ensiaputaidot ovat tärkeitä erämaassa.

Hiihtovaellus helpottuu kevättalvella, kun valoa riittää, sää lämpenee ja hanki yleensä muuttuu paremmin kantavaksi.

Jos mahdollista, kannattaa vaeltaa alueen pitkien jokien suuntaisesti. Jokivarsia voi seurata syvälle erämaahan ja samalla suunnistaminen helpottuu. Joesta saa myös vettä.

Joen ylityksessä on aina riskejä, ja tällä hetkellä Metsähallitus kehottaa hiihtovaeltajia välttämään jokijäitä.

Erämaassa ei yleensä ole siltoja. Jos joen toiselle puolelle on päästävä, on kahlaus- tai ylityspaikka valittava huolella.

Kesällä kahlauspaikaksi valikoituu usein leveä ja matala virtapaikka, talvella taas hiihdetään jään yli paikasta, jossa virtaus on vähäinen. Talvella järven tai joen jään paksuutta kannattaa tutkia esimerkiksi retkikirveellä ennen vesistön ylitystä.

Vain neljä autiotupaa ja suljettu sauna

Lemmenjoen suurella syrjävyöhykkeellä on tällä hetkellä vain neljä Metsähallituksen autiotupaa: Postijoen, Vaskolompolan, Vaskojoen ja Oahujoen tuvat. Varaustupia ei ole.

Autiotupien väliset etäisyydet ovat pitkiä ja vaeltajan täytyy varautua yöpymään maastossa tupien välilläkin.

Valitettavasti Vaskojoen tuvan sauna on poistettu käytöstä ja Vaskojoen vuokratupa on tällä hetkellä vain huoltokäytössä. Vaskojoen autiotupa on kuitenkin käytössä ja tupaa huolletaan edelleen.

Kansallispuiston eteläreunalla, Kittilässä, sijaitseva huonokuntoinen Paaraskallan tupa on nykyään pelkkä sääsuoja. Tuvassa ei ole lämmityslaitetta.

Samalla suunnalla sijainnut Uurrekarkian palovartijanmaja on poistettu käytöstä.