Suomen peltomaista löytyy yleisesti jäämiä torjunta-aineista, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimus.
Vähintään yhden torjunta-aineen jäämiä löytyi yli 80 prosentista maaperänäytteistä. Lähes kolmanneksessa näytteistä löytyi jäämiä yli viidestä eri torjunta-aineesta. Seitsemässä prosentissa näytteistä löytyi yli kymmenen eri jäämää.
Useimmin löydetyt torjunta-aineet olivat glyfosaatti ja sen hajoamistuote aminometyylifosfonihappo eli AMPA.
– Glyfosaatti on Suomessa ja maailmalla eniten käytetty rikkakasvien torjunta-aine, kertoi Luken erikoistutkija ja tutkimuspäällikkö Marleena Hagner STT:lle tiistaina.
Näytteistä löytyi myös sittemmin kiellettyjä aineita, kuten vuonna 2018 kiellettyä propikonatsolia ja vuonna 2019 kiellettyä klotianidiinia. Muutamista näytteistä löytyi myös DDT:tä, jonka käyttö on ollut Suomessa kiellettyä vuodesta 1975 lähtien.
– DDT:n löytyminen oli ihan mielenkiintoinen tulos. Kun katsoo muualla Euroopassa tehtyjä tutkimuksia, niin selviää, että sitä edelleen löytyy pelloilta, vaikka se on jo 70-luvun lopulla kielletty, Hagner sanoo.
Lyhyt kasvukausi voi rajoittaa hajoamista
Luke toteaa tiedotteessaan, että maataloudessa käytetään usein hyvän sadon takaamiseksi torjunta-aineita tuholaisten ja kasvitautien hallintaan. Torjunta-aineiden käyttömäärät ovat kuitenkin yleensä Suomessa paljon pienempiä kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Kasvukausi Suomessa on lyhyt, mikä voi Luken mukaan rajoittaa huomattavasti torjunta-aineiden hajoamista. Tähän pitäisi kiinnittää Hagnerin mukaan tulevaisuudessa erityistä huomiota.
– Meillä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista torjunta-aineiden maaperäjäämien säännöllistä seurantaa. Vesistöissä ja jossain määrin ruuissa ja rehuissa tätä seurantaa on tehty jo pidempään, hän toteaa.
Jotakin parannusta tähän on nähtävissä, sillä seuraavassa valtakunnallisessa peltomaiden kemiallisessa tilaseurannassa seurataan Hagnerin mukaan myös torjunta-ainejäämiä. Seuranta toteutetaan vuosina 2027–2029.
Tutkimuksessa huomattiin myös, että viljelykiertohistoria vaikuttaa pitoisuuksiin. AMPA- ja glyfosaattijäämien pitoisuudet olivat merkittävästi korkeampia viljavaltaisessa viljelykierrossa kuin nurmi- tai vilja-nurmivaltaisessa viljelykierrossa.
Riski ympäristöille pääosin pieni
Suurimmassa osassa tutkituista pelloista riski ympäristölle oli Luken mukaan pieni. Tutkimuksen mukaan noin viidesosassa viljapelloista jäämien ympäristölle aiheuttama riski oli keskisuuri.
Useimmilla vihannespelloilla riski oli kohtalainen tai suuri. Vihannespeltojen määrä tutkimuksessa oli pieni, ja niissä näytteet otettiin keskellä kasvukautta, jolloin torjunta-ainepitoisuudet ovat korkeimmillaan.
– Vihannespelloilla oli ehkä huolestuttavin riski, ja tämä vaatisi enemmän tutkimista, Hagner sanoo.
Tutkimuksessa selvitettiin lähes 200 torjunta-aineen ja niiden hajoamistuotteiden esiintymistä noin 150 peltoalalla Suomessa.
Luken tiedotteen mukaan kyseessä on ensimmäinen koko maan kattava tutkimus torjunta-ainejäämistä Suomessa.
