Suomen media varoittelee lähes joka päivä suomalaisen luonnon ja erityisesti metsän valtavista vaaroista.
Milloin vaahdotaan punkeista ja annetaan sellainen kuva, kuin punkin purema olisi aina hengenvaarallinen. Kyykäärmeen puremasta pitää heti mennä ambulanssilla lasareettiin, ja ampiaisen pisto voi olla hengenvaarallinen.
Myös on muistettu jatkuvasti varoittaa, että metsässä voi törmätä hirveen tai – voi kauhistus – karhuun ja suurella huolestuneisuudella kerrotaan, miten tässä mahdottoman hengenvaarallisessa tilanteessa tulee toimia.
O sancta simplicitas – Voi pyhä yksinkertaisuus!
Vaikka olenkin kaupunkilaispoika, olen jo vaahtosammuttimen kokoisena tottunut liikkumaan vanhempieni kanssa metsässä, eikä minun koskaan ole tarvinnut pelätä mitään.
Muistan kesäiset marja- ja syksyiset sieniretket nautintoina, samoin kuin talviset hiihtoretket Kangasalan harjumaisemissa. Kalastamaan opin, ennen kuin opin uimaan. Ja jo pikkupoikana pidin verkkoja jään alla kesäpaikassamme Roineella heti, kun jää oli 5-senttistä.
Mediamme tuntuu hyväksyvän ilman muuta sen, että Suomessa kuoli vuonna 2025 liikenteessä 193 ihmistä ja loukkaantui 3 213 Liikenneturvan ennakkotietojen mukaan.
On sääli, että me suomalaiset olemme urbanisoituneet. Metsä ei enää ole meille pyhä paikka, jota rakastimme, mutta myös kunnioitimme, emmekä pelänneet.
O tempora o mores – Voi aikoja, voi tapoja