Onko kieli staattinen ja muuttuva arkikäytössämme? Nykyihminen lienee jo sisäistänyt myös arkikielen eli käyttökielen liikkuvuuden nopeasti muuttuvassa maailmassamme. Joka puhekielellä on omat lähtökohtansa kielihistoriassaan. Mutta maailman kansojen nopean kulttuurimurroksen kulussa on meille puhujille ja kirjoittaville ihmisille selvinnyt kielimuutosten kuuluvan arkeemme.
Itse suomenkielenopettajana hurja kielimurros on ymmärrettävä mutta osin huolestuttava kehitys – eikä vähiten tekoälyn hiipiessä myös kielenkäyttöön. Puutun tässä vain yhteen käsitekokonaisuuteen. Suomeemme putkahtaneeseen sanaan haaste.
Kun länsikulttuurissa englannin kieli on murtautunut medioissa ja perinteisissä kielissä kasvattanut valtansa selvästi ykköskäyttökieleksi ainakin kv. kontakteissa, on kansakuntien ollut alistuttava tähänkin haasteeseen!
Juuri sana haaste on vallannut tilan suomessamme perinteisiltä sanoiltamme ongelma ja pulma. Jälkimmäinen sanahan oli presidentti Koiviston mielisana (po. ongelma) syystä, joka selittyi hänen ns. kotimurteestaan, turusta.
Miksi siis haaste-sana on käytännössä korvannut suomessa ongelma-sanan? Englannin ’haaste’ eli challenging on arkea medioissa problem-sanan sijasta. Ovatko länsikielten perinteiset vastineet menettäneet, kadottaneet merkityksensä? Eivät ole mutta nykykehityksessä myös kielenkäytössä sanojen on ollut sopeuduttava muun kulttuurin ilmiöihin.
Kun suomessa haaste-sanalla oli oikeastaan asema oikeuskielessä ja sporttimaailmassa lähinnä, uusilmiönä ”haastavaa” onkin perinteisten sanojen käytön laantuminen ja jopa katoaminen arkikielestä. Onhan suomen sinänsä kaunis sana ongelma hyvä käyttösana mutta kielemme vaikeahko äänneyhtymä ng on nykypuhujalle näköjään haastava! Siksipä esimerkiksi juuri mm. sanat pengermä, ongelma ja vahingollinen näyttävät väistyvän suomestamme. Miksikö?
Juuri kertomastani haasteesta johtuen: haaste-sanan laajentunut merkityssisältö on vallannut suomemme! Haaste käsitetään siten paitsi mukaankutsuksi sanamittelöön, niin myös mm. korvaamaan sellaiset perinnesanat kuin ongelma, pulma, vaikeus ja hankaluus on siis arkielämä pian joka suhteen ”vain haastavaa”.
Sinänsä käsitän kehityskulun syyt mutta haastavaa asiassa on se, että uuskieli pyrkiessään yksinkertaistamaan merkityksiä ja sanastoja samalla kuin huomaamattaan väistää vastuutaan merkityssisällön kurissapitämiseen liialta rönsyilyltä.
Anglismit eli englannin kielen valtaannousu medioissa ja arkikäytössä on pakottanut, alistanut muut kielet sopeutumaan tähän haasteeseen, ko. muutosvaihe on ollut paitsi haasteellinen niin myös maailman kielten suhteen mullistava perinteisten sanojen käytön muovautuessa uudeksi.
Jouko Pesonen
Alajärvi