Harva on uskaltanut kyseenalaistaa päätöstä suojella sutta ja antaa sen levittäytyä seuduille, jossa sitä ei yli sadan vuoden aikana tavattu. Sitten huomattiin, että susia oli jo likaa, ne piti vähentää yhteiskuntarauhan takia.
Sadan suden poistaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Miksi oli laitettu aikarajoitus metsästykseen? Ja mikä oli oikeastaan tavoite? Rauhoittaa hetkeksi kiivaimmat suden vastustajat ilman että suden puolustajien keskuudessa nousisi hillitön raivo? Mikään lopullinen ratkaisu susiongelmalle ei tällainen kiintiömetsästys ole.
Suden merkityksen kyseenalaistaminen tuntuu olevan tabu. Pidetään itsestään selvänä, että susi on osa Suomen luontoa ja tämän ympäri kaikki pyörii: Kuinka suojella susikanta sisäsiitoksesta ja ristisiitoksista, kuinka ylläpitää suden ihmisarkuutta, kuinka saada kansalaisia hyväksymään suden aiheuttamia vahinkoja ja kustannuksia yhteiskunnalle.
Nämä ongelmat ovat ihmisen itse aiheuttamia; niitä ei ollut ennen kuin sudelle annettiin suojattu status
Olisi mielenkiintoista saada kuulla suden yhteiskunnalle tuomasta konkreettisesta hyödystä, saada todistus suden korvaamattomuudesta, eikä vain toistoa miten tärkeä luonnon monimuotoisuus on yleisellä tasolla. Mutta on kai niin, ettei ole esitettävissä mitään näyttöä tästä.