Ulkopoliittisen instituutin johtajan Hiski Haukkalan mukaan presidentti Alexander Stubb antoi ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan kaunistelemattoman ja karun kuvan Suomen toimintaympäristöstä, mutta pyrki samalla luomaan toivon ja optimismin näköaloja.
– Puheessa annetaan realistinen, osin korutonkin kuva tästä maailmasta ja turvallisuusympäristöstä, missä me elämme. Mutta samalla pyritään myös aika rauhoittelevaan viestiin, että välitöntä sodanuhkaa ei ole, emmekä ole tämän turvallisuustilanteen kanssa yksin, Haukkala sanoo STT:lle.
Haukkala kiinnittää huomiota siihen, että turvallisuuspoliittisen tilanteen ohella Stubb nosti esille myös ilmastonmuutoksen, luontokadon ja nopean teknologisen muutoksen aiheuttamia uhkakuvia, mutta ei langennut pessimismiin.
– Vaikka monet haasteet ovat vaikeita, niin samalla kuitenkin on toivoa, on paljon hyvää, on aihetta optimismiin. Ja paljon on tietysti omissa käsissämme.
Puhutteleva ja vetoava tyyli
Haukkala ei näe, että Stubbin ensimmäinen uudenvuodenpuhe olisi poikennut sisällöllisesti merkittävästi tämän edeltäjän Sauli Niinistön vastaavista puheista.
– Heidän puheissaan on hyvin paljon samoja teemoja, samoja viestejä, esimerkiksi sisäisen eheyden ja yhteisöllisyyden arvon ja merkityksen korostamista. Se ei sinänsä ole mitenkään ihmeellistä, samaa maailmaa tässä kuitenkin sanallistetaan, Haukkala sanoo.
Tyylillisesti Haukkala näkee kuitenkin eroja presidenttien puheissa.
– Se, mikä tyylillisesti pistää silmään, on Stubbin ihmisiä suoraan puhutteleva, jollakin tavalla rauhoitteleva, rohkaiseva ja paikoitellen vetoavakin tyyli. Se on minusta selvin uusi mauste tässä puheessa, Haukkala arvioi.
Haukkala toimi presidentti Niinistön kansliapäällikkönä kahteen otteeseen, viimeksi vuosina 2021–24. Hän on toiminut myös Niinistön ulkopoliittisena neuvonantajana. Ulkopoliittisen instituutin johtajana Haukkala aloitti marraskuun alussa toimittuaan sitä ennen Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professorina.
"Ei ulkopoliittinen puheenvuoro"
Stubb ei puheessaan käsitellyt kansainvälistä politiikkaa tai Suomen ulkopolitiikkaa kovinkaan laveasti. Hän ei puheessaan maininnut esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaihdosta, Kiinaa tai Gazan tilannetta. Venäjä ja Ukrainan sota mainitaan, mutta niitäkään ei käsitelty kovin pitkästi.
Haukkalan mielestä kansainvälinen politiikka tai Suomen ulkopolitiikka eivät jääneet puheessa silmiinpistävän vähäiselle huomiolle.
– Yleensä tätä uudenvuodenpuhetta ei mielletä niinkään ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi puheenvuoroksi, vaan se on pikemminkin osa tasavallan presidentin yleistä johtajuutta, Haukkala sanoo.
– Uudenvuodenpuhe ja toisaalta valtiopäivien avajaispuhe ovat presidentin puheista sellaisia, jotka ovat leimallisemmin yleispoliittisia. Niissä paremminkin usein yritetään vangita ajan henkeä ja myös tarttua joihinkin yleispoliittisiin teemoihin. Tässä Stubbin puheessa rasismista irtisanoutuminen on tietysti tällainen nyt ajassa elänyt poliittinen teema.
Äänenvoimakkuus pienemmälle
Haukkalaa ei yllättänyt myöskään se, että Suomen sisäisen polarisaation lieventäminen ja sosiaalisen median keskustelukulttuurin rauhoittelu saivat näkyvän roolin Stubbin puheessa, kun presidentti esimerkiksi ehdotti äänenvoimakkuuden pienentämistä kovaäänisten kaiuttimien maailmassa.
Haukkalan mukaan Stubb tarkasteli polarisaatiota leimallisesti turvallisuuden näkökulmasta.
– Kyllä tämän puheen yksi johtoajatus tietyllä tavalla on se, että turvallisuus tässä maailmanajassa alkaa kotoa. Ja turvallisuus on tietysti se, mistä viime kädessä tasavallan presidentti vastaa, Haukkala sanoo.
Jumalan siunaus mukana
Puheensa lopuksi Stubb toivotti Sauli Niinistön tapaan kaikille Jumalan siunausta.
Siunauksen toivottamisessa on ollut vaihtelua presidenttien välillä viime vuosikymmeninä.
Martti Ahtisaari toi Jumalan siunauksen presidentin uudenvuodenpuheeseen. Tarja Halonen puolestaan palasi Mauno Koiviston ja Urho Kekkosen käytäntöön eikä siunausta kuultu, mutta Niinistö taas noudatti Ahtisaaren esimerkkiä.
Vaikka Stubb ei olekaan profiloitunut erityisen uskonnollisena, Haukkalan mukaan ei ole yllättävää, että tämä päätyi Niinistön kaltaiseen ratkaisuun puheessaan. Haukkala arvioi, että ratkaisu ei ollut Stubbille suuri maailmankatsomuksellinen kysymys.
– Ehkä tässä ajassa ei nyt haluttu lähteä muuttamaan tätä asiaa ja tekemään siitä uutista. Jos hän olisi jättänyt sen pois, silloin kaikki pohtisivat, että mihin se katosi ja miksi, Haukkala arvioi.
– Tietyllä tavalla tuosta lauseesta on tullut vähän jo koko puhetta isompi lause, ja siinä mielessä sen jättäminen paikalleen saattoi olla itse asiassa ihan viisas ratkaisu riippumatta siitä, mitä sillä loppujen lopuksi haluttiin viestiä tai haluttiinko viestiä mitään, Haukkala summaa.
