Tilanne Etelä-Pohjanmaalla on muuttumassa kestämättömäksi.
Samaan aikaan kun Helsingissä keskustellaan julkisen liikenteen kehittämisestä ja pyöräteistä, todellisuus rannikolla ja maaseudulla on täysin toinen. Meille auto ei ole ylellisyystuote. Se on ehdoton edellytys työnteolle ja köyhyyden välttämiselle.
Nykyiset polttoainehinnat toimivat käytännössä lisäverona työnteosta kaikille meille, jotka asumme suurkaupunkien ulkopuolella. Kun yhä suurempi osa kuukausipalkasta menee suoraan bensatankkiin, ostovoima laskee rajusti. Tämä ei vaikuta ainoastaan yksilöön, vaan myös paikallisiin yrityksiimme, kun ihmisillä ei ole enää rahaa muuhun kulutukseen.
Näemme nyt vaarallisen kehityksen. Pienituloisten kohdalla kustannukset työmatkoista nousevat niin korkeiksi, ettei työnteko ole pian enää taloudellisesti kannattavaa.
Kuljetuskustannusten noustessa myös ruoan ja palveluiden hinnat nousevat. Tämä iskee kaikkein kovimmin lapsiperheisiin ja eläkeläisiin alueellamme.
Jos täällä asuminen ja yrittäminen muuttuu liian kalliiksi, riskinä on väestökato, joka vahingoittaa koko Suomea.
Nyt tarvitaan poliittista rohkeutta ja konkreettisia tekoja. Kyse on polttoaineveron laskemisesta, matkakuluvähennysten korottamisesta tai alueellisista helpotuksista, jotka todella tuntuvat lompakossa huoltoasemalla.
Me täällä Pohjanmaalla teemme osamme käymällä töissä ja pitämällä pyörät pyörimässä. Nyt on päätöksentekijöiden Helsingissä, ministeri Joakim Strandin johdolla, osoitettava ymmärrystä arkeamme kohtaan ja toimittava, jotta polttoaineen hinta ei aja ihmisiä köyhyyteen.