HotHit! Jocka’s Party Planet! 1990-luvulla Jori-Pekka "Jocka" Träskbäck oli ristinummelainen teini, joka soitti ensimmäisenä Setä Tamun kappaleita Radio Vaasalla.
Pian meni lujaa: oli juontotöitä MTV3:lla, DJ-keikkaa ja poikabändi. Vuonna 2000 nopealiikkeinen raikulipoika oli Tampereella. Hänellä oli idea. Internetiin pitäisi perustaa viihdeaiheinen julkaisu. Sivuston nimi oli tuolloin pop-opas.com.
– Silloin oli kepeän nettiajanvietteen mentävä aukko koko maassa. Uutisia elokuvista ja musiikista sekä viihdyttäviä läppiä, Träskbäck kertoo.
Neljän vuoden päästä julkaisu vaihtoi nimekseen Stara.fi. Nyt sillä on neljä palkattua toimittajaa ja parikymmentä avustajaa. Vuoden 2017 ensimmäisellä viikolla sivustolla mitattiin 502 000 käyntiä eri selaimilla.
Toisin kuin nykyisenä vlogi- ja blogiaikana, alussa internetsisältöjä ei otettu vakavasti. Staraakin tehtiin päivätyön ohessa. Monen vuoden ajan Träskbäck sai leipänsä juontamalla esimerkiksi Ylen Poliisi-TV:tä.
– Meitä ja nettiä dissattiin avoimesti. Sanoin heille, että ottakaa silmä käteen!
Stara pärjäsi hyödyntämällä viihdealan kontakteja. Träskbäck soitti säännöllisesti levy-yhtiöihin ja kysyi, olisiko mitään uutta. Tällä tavalla hän sai ensimmäisenä tiedon esimerkiksi silloin, kun suosittu hip hop-yhtye Bomfunk MC’s lopetti uransa. Joskus puhelin kävi toiseen suuntaan, kun arkaluontoisista aiheista haluttiin kertoa ensimmäisenä tutulle toimittajalle. Tällainen puhelu tuli vuonna 2005, kun laulaja Kikka kuoli. Stara kertoi asiasta ensimmäisenä mediana, vaikka Träskbäckillä oli kostea ilta kesken. Juttu syntyi hotellibaarin nurkkapöydässä Nokian varhaisella älypuhelimella.
– Pienessä jurrissa. Sivusto kaatui saman tien.
Staran suosituimmat jutut ovat liki yhteiskunnallisia: paljastusjuttu Instagram-kuvilla huijaamisesta, kuva räppäri Mikael Gabrielin ruoka-apukuitista ja avaruustutkijan väite siitä, että maailma tuhoutuu vuonna 2017. Mutta mikä tekee sivustosta niin suositun? Annetaan Träskbäckin kertoa.
Ensimmäinen syy on varhainen aloitus. Stara oli yksi ensimmäisistä, jotka tekivät verkkoon viihdejuttuja. Seiskan se ohitti kävijämäärissä jo vuonna 2007. Vuosien työ on luonut sivulle myös tuhansien artikkelien arkiston. Toinen syy on lehden uutisvoitot. Ne toivat Staralle suosiota erityisesti alkuaikoina, kun suuret mediat joutuivat mainitsemaan juttunsa lähteeksi verkkolehden.
Mutta kymmenen vuoden takaisilla meriiteillä voi nykyään viskata vaikka merimetsoa. Eniten Träskbäck uskoo kolmanteen syyhyn. Staran sisältö on hänen mukaansa jatkuvasti mielenkiintoista ja kiinni ajassa. Sivulla on kuitenkin paljon puhdasta hömppää. Kiinnostaako meitä oikeasti bluesia laulava bulldoggi tai vilautteleva uutisankkuri?
Päätoimittaja huomauttaa, että ihmiset jakavat somessa sisältöä tutuilleen, eivät itselleen. Jos kaverit eivät tykkää jutusta, sitä ei jaeta. Eniten leviääkin viihteellinen sisältö eli viraali. Tätä on valtaosa Starankin jutuista. Hömpän määrä on vuosien varrella vähentynyt, mutta se kuuluu kokonaisuuteen. Lehden mallilukija on 24-vuotias länsi- tai eteläsuomalainen sinkkunainen, joka opiskelee tai käy töissä. Viihde- ja lifestylemedia ei kuitenkaan halua aliarvioida lukijaansa. Träskbäck kritisoi ankarasti nykyisiä klikkiotsikoita.
– Uskon, että eivät ihmiset ole tyhmiä. Luin ennen Talouselämän uutiset Nokiasta tai Wärtsilästä, mutta nyt kukaan ei luota heihin. Miksi arvostettu talouslehti pilaa paketin naurettavilla otsikoilla?
Staralla on myös vakavampi puolensa. Kun viime vuonna kohistiin lakupiipun ikärajasta, Träskbäck oli ensimmäinen, joka soitti asiasta Valviraan. Samalla selvisi, että makeista ei ollut kielletty alaikäisiltä, vaan kyse oli median väärinkäsityksestä. Vastaavia aiheita löytyy arkistosta enemmänkin, kuten lastensuojelu ja keskustan aikeet siirtää keskiolut Alkoon.
Träskbäckin mukaan viihdemedia ei kuitenkaan ole luonnollinen alusta tällaisille aiheille. Jatkossa näitä aiheita käsitellään verkkojulkaisu Päivän Lehdessä, jonka kustantaja Träskbäck on. Hän kuvaa julkaisun linjaa Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen väliseksi. Uskoa lehden menestykseen on.
– Suomessa on tällä hetkellä aukko tuollaiselle lehdelle, samalla tavalla kuin näin aikanaan aukon kevyelle viihteelle.
Juttu on julkaistu V:sa-kaupunkiliitteessä 24. helmikuuta.
TUUKKA TUOMASJUKKA