Lempeältä savulta tuoksuvan kappelin virsitaulussa roikkuu kapinahenkisesti numeroita: 420, 69, 666. Kappeli toimii viikon ajan metallimusiikkia soittavien nuorten soittotilana.
– Ei ole kirkko palanut vielä, Stam1na-yhtyeen kitaristi Pekka Olkkonen vitsailee sisään kävellessä.
Peräseinäjoella seurakunnan leirikeskuksessa Ahonniemessä on käynnissä Rock Camp. Järven rannalla sijaitsevan leirikeskuksen pihan poikki kävelee nuoria soittimineen sekä suomalaisen raskaan musiikin nimiä, kuten Olkkonen.
Hän on piipahtanut leirillä pitämässä "kitaraklinikkaa", jossa nuoret kitaristit ovat saaneet vinkkejä soittotaitonsa kehittämiseen.
Se on innostanut vaasalaista 23-vuotiasta Severi Mansikkamäkeä, jolle Stam1na on suosikkibändi vuosien takaa.
– On siistiä, miten ikiaikaisen suosikkibändin kitaristi tulee neuvomaan, miten voin kehittyä, hän sanoo.
Mansikkamäki soittaa kitaraa ja bassoa. Kitaraa ja pianoa soittava Saana Eskelinen, 16, mainitsee, ettei tunne musiikin teoriaa, mihin Pekka Olkkonen vastaa, ettei tarvitsekaan.
Nuoret kiittelevät leirin turvallista tunnelmaa ja yhteisöllisyyttä.
– Täällä saa olla sellainen kuin on. Jos menisin tämän näköisenä kouluun, tulisi nihkeää suhtautumista, sanoo mustaan goottityyliseen asuun pukeutunut Eskelinen.
Metallin kautta kohti vaikeita tunteita
Ruokailu on päättynyt leirikeskuksen salissa, ja säröiset sähkökitarat ovat alkaneet taas laulaa. Metalli yhdistää eri-ikäisiä nuoria eri paikkakunnilta.
Se on Pekka Olkkosen mukaan genre, joka tavoittaa ihmismielessä jotain, mihin pop ei niin helposti yllä.
– Metallimusa menee vähän syvemmälle, ehkä siksi myös siihen itse tykästyin. Se on turvallinen väylä käsitellä aggressiota. Kyllähän se puoli meistä kuitenkin löytyy, Olkkonen pohtii.
Vaikka salliihan raskas musiikki muitakin tunteita.
– Ehdottomasti hevidiggailuun liittyy myös innostusta, iloa ja energiaa, kun katsoo vaikka meitä Stam1nan keikalla.
Olkkonen on ollut mielissään leirin nuorten opettamisesta. Kaikki keikkailevat muusikot eivät pidä soiton opettamisesta, mutta vaikka Stam1nan keikat ja Olkkosen toinen ammatti, psykologi, toisivat leivän pöytään, hän pitää silti kitaratunteja myös leirin ulkopuolella yrityksensä kautta.
– On siistiä nähdä oppilaan kehitys.
Läsnäolon taito
Olkkosella on yritys nimeltä Psykokitara, joka nimensä mukaisesti tarjoaa kitaratunteja ja lyhytterapian kaltaisia psykologin vastaanottoja. Soiton opettajana saa kuunnella oppilaan musiikkia, psykologina asiakkaan huolia.
– Ehkä mie koen, että minulla on herkkyyttä näihin hommiin.
Välillä soitonopetus ja psykologia limittyvät Olkkosen vastaanotolla, kuten yrityksen nimessä.
– Soittamiseen voi liittyä psyykkisiä lukkoja, kuten esiintymisjännitys. Luokseni on hakeutunut hyviä soittajia, jotka eivät voi olla lavalla jännittämättä.
Onnistumisen tunteet innostavat Olkkosta.
– On palkitsevaa, jos psykologi pystyy auttamaan. Puhutaan isoista asioista ihmisen elämässä. Jos oppilas kokee päässeensä urallaan eteenpäin, se on palkitsevaa.
Olkkonen näkeekin ammateissaan yhtäläisyyksiä. Niin psykologin, soitonopettajan kuin muusikon on oltava hetkessä kiinni, keskittyneenä.
– Koen, että olen parhaimmillani, kun olen tietoisesti läsnä tilanteessa. Se on sama homma soittaessa kuin asiakkaiden kanssa. Mitä enemmän on tietoisesti läsnä tilanteessa, sitä enemmän siitä saa.
Kasvua soitosta ja soittokavereista
Rockleirillä monet nuoret kokeilevat siipiään musiikin parissa. Se voi vaatia rohkeutta ja oman esiintymisvarmuuden löytämistä.
Pekka Olkkonenkin kertoo olleensa ujo erityisesti nuorena.
– Uraa musiikissa mie en uskaltanut toivoa. Sitä piti niin epätodennäköisenä, etten uskonut siihen.
Uran sai aikaan yhtäältä sattuma – ullakolta löytyi kitara ja Olkkonen oli altistunut musiikille lapsesta alkaen – mutta toisaalta myös porukka.
– Jos olisin jäänyt vain soittamaan kitaraa yksikseni, se olisi ehkä jäänyt siihen. Bändikaverit Stam1nassa mahdollistivat sen, että tämä tapahtui.
Niinpä Olkkosen neuvo nuorille itseluottamusta kaipaaville muusikonaluille on ytimekäs.
– Neuvo voisi olla, että etsi hyvä porukka, jota ei tarvitse vaihtaa, jos tulee skismaa.
Alkujaan ujonluonteinen Olkkonen kertoo saaneensa musiikin kautta kasvua.
– En ole räiskyvä persoona. Bändihomma on tuonut itsevarmuutta ja esiintymisvarmuutta. Sen kanssa on oppinut elämään.
