Hallituksen soteratkaisua seurattiin kuin jännitysnäytelmää.
Matkustin perjantaina 6.11.15 piispa Simo Peuran kyydissä Turun Kirkolliskokouksesta kotiin. Tasatunnein piti keskittyä kuuntelemaan, onko sopu syntynyt vai kaatuuko hallitus. Lopulta aivan kotiporteilla tuli vapauttava tieto hallituksen päätöksestä.
Maakuntamalli sopii hyvin juuri Etelä-Pohjanmaalle, joka sai maakuntastatuksen Ahon hallituksen toimesta. Nyt mennään astetta pitemmälle, kun maakuntiin tulevat vaaleilla valitut valtuustot. Sotealueissa on kysymys kansalaisten terveyden edistämisestä; maakunnissa käytetään valtaa ja kehitetään maakuntaa.
”Kaupungistuminen on maailman megatrendejä, mutta ilman maakuntia ei ole Suomea. Suomea rakennetaan maakuntien omista vahvuuksista kumpuavalla ylpeydellä ja itsetunnolla”, totesi valtionvarainministeri Alexander Stubb (Hesari, 14.11.15).
Jos Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnista olisi muodostettu yksi maakunta, olisi alkanut ankara vääntö keskuspaikasta. Pohjanmaan maakunnan ruotsalaiset olisivat vetäneet hihasta taikasauvan: ruotsin kielen. Kun se olisi samalla kääritty perustuslakipakettiin, niin asia olisi ollut selvä. Vaasasta olisi tullut keskuspaikka, joka ei olisi tiennyt hyvää nykyisen Etelä-Pohjanmaan kannalta.
Kansanedustaja Joakim Strandin kirjoitus Pohjalaisessa 15.11.15 kuvaa vaasalaisten asenteita: ”Paitsi että ajatuskin sairaanhoitopalveluiden heikentämisestä Pohjanmaalla lienee jo kielikysymyksen kannalta perustuslain vastainen, on se myös täysin käsittämätön talouselämän näkökulmasta.” Ruotsin kieli on kuin salasana, jolla avataan solmuja omaksi eduksi.
Ensimmäiset kokemukseni julkisen ja yksityisen terveydenhuollon palveluista sain koulupoikana. Tokaluokkalaisten lääkärintarkastuksessa huomattiin, että minulla oli ajos selässä ja sain komennon kunnanlääkärin vastaanotolle. Sain istua odotushuoneessa klo 20 saakka, kun lopulta pääsin lääkärin tutkittavaksi; ajos poistettiin ja kotimatka alkoi hiihtäen Keski-Nurmoon.
Hammaslääkärimatka neljäsluokkalaisena yksityisen hammaslääkärin luo Seinäjoelle oli sekin pitkä ja väsyttävä. Menin vastaanottohuoneeseen klo 9.00. Asiakkaita oli jonkin verran. Aina kun laskin, että nyt saattaisi olla minun vuoroni, vastaanottohuoneeseen tuli uusi asiakas, jonka hammaslääkäri kutsui pian sisään. Klo 17.00 hammaslääkäri ilmoitti, että huomenna jatkuu vastaanotto niiden kohdalla, jotka olivat jääneet hoitoa vaile. Pettyneenä lähdin kotiin.
Seuraavana päivänä hampaani paikattiin. Ilo siitä oli niin suuri, että edellisen päivän jännitykset ja pettymykset olivat kuin poispyyhkäistyjä.
Ilmari Ylä-Autio (Kok)