Heti koronan alkuvaiheessa kunnissa alettiin varautua epidemian hoitoon. Perusterveydenhuollon henkilöstöä siirrettiin tilanteesta riippumatta jäljitystehtäviin – ja myöhemmin koronarokotuksiin. Henkilöstösiirrot aiheuttivat äitiys- ja lastenneuvoloissa terveystarkastusten karsimista tai siirtämistä.
Samaan aikaan vanhemmat hakeutuivat koronatartunnan pelossa aiempaa vähemmän palveluihin ja peruivat ennalta sovittuja vastaanottoaikoja. Terveystarkastusten umpeen kurominen alkoi ruuhkauttaa palveluja jo syksystä 2020 lähtien.
Korona-aikana on syntynyt hoitovelkaa raskauden ja lapsen kehityksen seurannassa sekä vanhempien tukemisessa. Viivettä on tullut esimerkiksi raskaana olevan naisen alkoholin käytön ja lapsen neurologisen kehityksen seulontaan, vanhempien uupumuksen ja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen. Tämä on hidastanut oikea-aikaista avunsaantia, muun muassa ensi- ja turvakoteihin on ohjautunut neuvoloista aiempaa vähemmän asiakkaita. Tuen tarpeet ovat jääneet piiloon ja ongelmat ovat päässeet kärjistymään. Vasta tulevaisuudessa näemme missä määrin pandemiasta on aiheutunut lapsille ja perheille huolta ja jopa inhimillistä kärsimystä.
Tiedämme kuitenkin, että muun muassa lasten kansallinen rokotusohjelma, ravitsemushäiriöiden ja neurologisen kehityksen häiriöiden varhainen tunnistaminen ovat kustannusvaikuttavia. Neuvolan tuki vanhemmille lasten kasvatustehtävässä on vaikuttavaa.
Vanhempien mielenterveyshäiriöiden tunnistaminen varhain ja annettu apu ovat parasta lasten mielenterveyden edistämistä. Viiveettömästä hoidosta hyötyy koko perhe ja yhteiskunta.
Neuvolapalveluissa oli 1990-luvun laman jälkeen näkyvillä rapautumisen merkkejä. Säästösyistä henkilöstöresursseja vähennettiin, jolloin esimerkiksi kotikäyntejä tehtiin aiempaa vähemmän. 2000-luvulta alkaen henkilöstöresursseissa on tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta edelleen henkilöstöä on asiakasperheiden tuen tarpeisiin nähden liian vähän.
Koko perheelle tarkoitetut laajat terveystarkastukset eivät ole yltäneet tavoitteeseen, koska vastaanottoaikoja on supistettu, ja perheen omahoitajamalli on osittain romutettu. Esimerkiksi perheen elämäntavoista keskustelu ja muutokseen motivointi sekä välitavoitteiden määrittely ja seuranta vaativat useampia tapaamiskertoja. Neuvolan säännöllisten terveystarkastusten mahdollistama tuttuus ja luottamus ovat kivijalka, jota ei pidä lähteä murentamaan.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on mahdollisuus aiempaa tarmokkaammin painottaa terveyden edistämistä. Sairauksien ehkäiseminen on huomattavasti edullisempaa kuin niiden hoito. Hyvinvointialueiden kannattaa investoida ehkäiseviin palveluihin, kuten äitiys- ja lastenneuvoloiden resursseihin. Myös palvelu- ja hoitoketjujen kehittäminen ja kustannusvaikuttavuuden arviointi tulee saada ykkösprioriteeteiksi tukemaan kansanterveystyötä.
Juuri nyt olisi oikea aika keskittyä terveyden edistämiseen!
Tuovi Hakulinen
tutkimuspäällikkö, TtT, dosentti
(terveyden edistäminen)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
Tiedolla johtaminen ja
vertaiskehittäminen -yksikkö