Pohjanmaan hyvinvointialueen viime viikolla saama uutinen 16 miljoonan euron rahoitusvähennyksestä vuodelle 2028 on karu todiste siitä, että nykyisen sote-mallin rahoitus on rakennettu valuvirheiden varaan.
Hyvinvointialueilta vaaditaan talouden tasapainottamista, mutta samaan aikaan malli muuttaa rahoitusta lennosta.
Ongelma ei ole siinä, etteikö Pohjanmaalla osattaisi johtaa, vaan siinä, että järjestelmä itsessään on valuvikainen.
Näitä vikoja ei korjata hyvinvointialueen kokoushuoneissa, vaan ne korjataan siellä, missä lait säädetään. Siksi seuraavan hallituksen on mielestäni toteutettava kolmen kohdan soteremontti.
Ensiksikin on korjattava mallia ja sen rahoitusperusteita. Alueille on taattava työrauha ja ennakoitava rahoitus ilman kesken kaiken tulevia miljoonayllätyksiä. Mallin tulee myös kannustaa alueita ennaltaehkäisyyn nykyistä enemmän.
Toiseksi on tarkistettava lakisääteiset tehtävät, joita alueiden kuuluu hoitaa. Velvoitteiden ja rahoituksen on kohdattava arjessa.
Kolmanneksi on tarkasteltava kokonaisuutta ennakkoluulottomasti. Tämä tarkoittaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin, työterveyshuollon, Kelan sekä opiskelijaterveydenhuollon roolien kokonaistarkastelua.
Nykyinen järjestelmä on aivan liian pirstaleinen. Osalla ihmisistä on useita rinnakkaisia paikkoja, joista hän voi hakea apua. Osalla taas on vain yksi ainoa, julkisen sairaanhoidon luukku, jonne jonot voivat olla pitkät.
On myös uskallettava puhua avoimesti hoidon vaikuttavuudesta. Ylidiagnosointiin perehtyneen professorin Kari Tikkisen mukaan jopa 20–30 prosenttia terveydenhuollon hoidosta on sellaista, josta potilas hyötyy vain vähän tai ei lainkaan. Se ei siis tuota toivottua tulosta eikä edistä paranemista.
Järjestelmälle tästä koituva pahin haittavaikutus on se, että resurssit ovat pois joltain muulta, jolloin jonot venyvät ja toimenpiteet viivästyvät.
Yhteiset veroeuromme on pystyttävä ohjaamaan ja kohdentamaan viisaammin. Kun karsimme päällekkäisyyksiä ja panostamme vaikuttavuuteen, säästämme merkittäviä summia ilman, että kenenkään hoidon laatu heikkenee.
Kyse ei ole vain euroista tai pykälistä, vaan ihmisten perusoikeuksista ja turvallisuudesta. Vain toimivilla rakenteilla ja oikein kohdennetuilla euroilla takaamme Suomen, jossa ketään ei jätetä yksin.