– Ei saa olettaa, että tämä olisi kaikille klassikko, sillä sitä se ei ole.
Näissä ohjaaja Aku Louhimiehen sanoissa kiteytyy se, miksi Tuntematon sotilas -elokuva piti tehdä uudelleen. Hän on halunnut tavoittaa elokuvalla erityisesti sitä sukupolvea, joka ei ole lukenut Väinö Linnan samannimistä, vuonna 1954 ilmestynyttä romaania tai nähnyt aiempia filmatisointeja.
– Meidän lapsillamme ei ole samanlaista yhteyttä sotaan, kuin vielä aiemmin on ollut, Louhimies muistuttaa.
Katsoja yksi sotilaista. Nykysukupolvelle tuttua visuaalista kerrontaa elokuvasta sen sijaan löytyy. Siinä on kohtauksia, jotka muistuttavat konsolipelejä. Elokuvan mestarillisimmat kohtaukset ovat niitä, joissa katsoja on ikään kuin yksi sotilas muiden sotilaiden joukossa. Sama periaate löytyy sotapeleistä.
Kamera ja sitä kautta katsoja liikkuu maastossa keskellä kauhua – ja pakokauhua – täynnä olevaa taistelutilannetta. Katsoja ikään kuin ryömii toisen sotilaan rinnalla ja juoksee luoti- ja pommisateessa puiden, pensaiden ja vesien keskellä. Louhimiehen ja kuvaaja Mika Orasmaan yhteistyö on toiminut erinomaisesti.
Luotien äänet singahtelevat elokuvasalin puolelta toiselle. Välillä sotilas menettää hetkellisesti osittain kuulonsa, ja katsoja kuulee samoin. Myös tinnitus alkaa soida korvissa. Sekin kuuluu salin kaiuttimista.
Louhimiehen elokuvan taistelukohtaukset paitsi muistuttavat pelaamista, myös tuovat siihen uuden, realistiseen kokemukseen ja tunteeseen pyrkivän hyvin tärkeän elementin.
Tyylissä rikkonaisuutta. Elokuvassa on myös klassisempaa kuva- ja tarinankerrontaa. Uuden Tuntemattoman sotilaan heikkous on taitelutilanteiden ja otteiltaan rauhallisempien otosten väliset tyylilliset erot. Etenkin kotiseutukuvausten kansallisromanttinen tyylittely on osin yhteen sovittamaton realistisen kuvakerronnan kanssa.
Kotirintamakuvausten voi toki niidenkin ajatella olevan ikään kuin sotilaan silmin nähtyjä. Sodan keskeltä kotiin lomalle palaavalle sotilaalle kotiseutu voi näyttäytyä juuri niin ihanteellisena kuin se joissain kohdin näyttäytyy.
Silti lyhyet otokset pellolla raatavasta, raskaana olevasta ja yksin tuvan pöydän äärellä itkevästä naisesta ja äidistä ovat niitä, jotka tuovat elokuvan kokonaiskerrontaan paremmin sopivan lisän. Sellaisen lisän, joka olisi aiheeltaan aivan yhtä tärkeä Tuntemattoman sotilaan kaltaiseksi elokuvaksi.
Toinen elokuvan miinusmerkki ovat joissain kohdissa tapahtuvat liian nopeat leikkaukset kohtauksesta toiseen. Niihin olisi kaivannut havainnoinnin tarkkuutta ja herkkyyttä eri osien välillä. Pienilläkin yksityiskohdilla on erittäin tärkeä merkitys kokonaisuuden kannalta.
Luonnonvalon voimalla. Elokuva on kuvattu kokonaan Suomessa, vaikka tarinassa ollaankin Venäjällä ja etenkin Petroskoissa. Kuvauspaikkoina ovat olleet muun muassa Kotka, Hamina ja Suomenlinna.
– Talvikohtaukset on kuvattu pääasiassa Kainuun Kuhmossa. Etelä-Suomesta ei löydy enää sellaisia lumisia ja hoitamattomia metsiä, joita kuvauksissa tarvittiin, Louhimies kertoo.
Taistelukohtaukset on kuvattu metsissä lähellä Karjalan prikaatia. Niissä on käytetty pääosin vain luonnonvaloa, mikä lisää realismin tuntua.
Onnistunut roolitus. Näyttelijävalinnat ovat onnistuneet todella hyvin, paikoin erinomaisesti.
Eero Aho Rokkana tekee aivan uskomattoman loistavan, täysin suvereenin roolityön. Adjektiivit eivät riitä sitä kuvaamaan. Se on nähtävä ja koettava.
Aku Hirviniemi pääsee Hietasen roolissa näyttämään hyvin sitä monipuolisuutta, joka hänessä on jo komiikan puolella tullut esiin. Myös Jussi Vatanen tuo uskottavasti esiin Koskelan rooliin kuuluvaa vakautta ja kylmäpäistä rauhallisuutta.
Nuoremman polven näyttelijöistä Johannes Holopainen Kariluotona on vangitseva. Myös Severi Saarinen tekee Lehdon roolissa etenkin ele- ja ilmekielen kautta mieleenpainuvan työn.
Naispääosassa on Paula Vesala. Aluksi Vesalan vahva julkinen rooli musiikintekijänä häiritsee katsomiskokemusta, mutta tarinan edetessä eläytyminen naishahmoon vahvistuu.
Olosuhteisiin eläytymistä. Näyttelijöille elokuvanteko on ollut valtava ponnistus.
– Olihan se rankkaa, kun piti kantaa 25-kiloista asetta, Jussi Vatanen sanoo.
– Kuvaukset olivat joka päivä kuin mieletön urheilusuoritus.
Sotilaskoulutusta näyttelemistä varten saanet ja sotilasolosuhteissa kuvausten ajan eläneet näyttelijät ovat tuoneet elokuvan sotarealismiin oman tärkeän lisänsä. On varmasti monin tavoin eri asia lähteä sotatilanteen kuvauksiin sotilasteltasta kuin kotisohvalta.
Jotain samantyyppistä liittyy tämän elokuvan katsomiseen. Mikäli haluaa kokea ja tuntea, mitä sota oikeasti voisi olla, tämä elokuva on ehdottomasti katsottava elokuvateatterissa – sen luodin ääniä singahtelevassa salissa, sen suuren valkokankaan edessä, johon levittäytyy taistelutanner, jossa katsoja voisi aivan hyvin olla mukana sotilaana sotilaiden joukossa.
Uusi Tuntematon sotilas on tunteisiin erittäin paljon vetoava ja vaikuttava elokuva. Sitä kautta se lisää uudella tavalla ymmärrystä siitä, mitä sota on. Siksi se on äärimmäisen tärkeä elokuva.
Pia Timberg
