Noin 2 000 suomalaista hakee vuosittain rauhanturvaajaksi – edelleen. Määrä on pysynyt melko tasaisena jo 15 vuoden ajan, eli vaikuttaa siltä, että esimerkiksi sota Ukrainassa ei ole lisännyt tai vähentänyt kiinnostusta rauhanturvaajan työtä kohtaan, kertoo Porin prikaatin esikuntapäällikkö Teemu Hokkanen.
– Rauhanturvaajaksi hakeutumisen taustalla on todennäköisesti pääosin henkilökohtaisempia syitä, kuten mielenkiintoiset kansainväliset toimintaympäristöt, Hokkanen arvioi.
Tällä hetkellä noin 400 suomalaista työskentelee rauhanturvaajana erilaisissa sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa Lähi-idässä ja eri puolilla Eurooppaa ja Afrikkaa. Suomalaisten suurin yksittäinen osasto on Libanonissa.
Hokkasen mukaan sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden määrä on tyypillisesti sidoksissa maailmalla meneillään olevien kriisien määrään. Suomalaisten rauhanturvaajien määrä ei silti ole juurikaan muuttunut kymmeneen vuoteen.
Suomen Rauhanturvaajaliiton toiminnanjohtaja Ville Mäntysaari huomauttaa, että erilaiset kriisit voivat vaikuttaa suomalaisten rauhanturvaajien sijainteihin. Esimerkiksi Kosovossa oli vielä viime vuoden alussa ukrainalainen taistelupioneeriosasto, jonka tehtävänä oli miinojen raivaaminen. Venäjän hyökättyä Ukrainaan osasto palasi omaan maahansa, jolloin suomalaiset rauhanturvaajat ottivat heidän paikkansa.
Mäntysaaren mukaan suomalaisilla rauhanturvaajilla on maailmalla samanlaisia tehtäviä kuin varusmiehilläkin, eli esimerkiksi kuljettaja, keittäjä, lääkintämies, jääkäri, sotilaspoliisi ja mekaanikko.
Suomalaiset rauhanturvaajat ovat yhdessä tehtävässä keskimäärin kuuden kuukauden ajan.
– Osa rauhanturvaajista käy useissa operaatioissa ja tekee useita tehtäviä vuosien ajan, ja osa tekee vain yhden ja jättää rauhanturvaajan uransa siihen, Mäntysaari toteaa.
Traumaperäisiä stressireaktioita
Hokkasen mukaan rauhanturvaajaksi hakevien määrä on moninkertainen suhteessa tarjolla oleviin tehtäviin.
Rauhanturvaajaksi pääsemisen kelpoisuusvaatimuksena on Suomen kansalaisuus, hyvin suoritettu varusmiespalvelus tai naisten vapaaehtoinen asepalvelus, moitteettomat elämäntavat, hyvä terveys ja kunto sekä vähintään B-luokan ajokortti. Hokkasen mukaan varsinkin kunto- ja terveystilavaatimukset karsivat aina joitakin hakijoita.
Suurin osa hakijoista on juuri varusmiespalveluksen suorittaneita nuoria miehiä. Yli 25-vuotiaita hakijoita on selvästi vähemmän.
Rauhanturvaajaksi haluava käy läpi terveystarkastuksen, jossa kartoitetaan myös psykologisia valmiuksia työhön. Etukäteen on silti hyvin vaikea tietää, miten ihminen lopulta reagoi näkemiinsä ja kokemiinsa asioihin, sanoo Mäntysaari.
– Kyllähän rauhanturvaajan työ vaikuttaa jokaiseen ja muuttaa ihmistä vähintään jonkin verran: kukaan tuskin unohtaa, mitä on tapahtunut.
Mäntysaaren mukaan yli kolmannes suomalaisista rauhanturvaajista on kokenut työssään jotakin sellaista, joka on selvästi vähentänyt hänen henkistä hyvinvointiaan. Maanpuolustuskorkeakoulun arvion mukaan 3,6 prosenttia kriisinhallintaveteraaneista on sairastunut traumaperäiseen stressireaktioon, johon voi liittyä esimerkiksi ahdistusta tai uniongelmia.
Hokkanen kertoo, että suomalaisten rauhanturvaajien tukena on sosiaalikuraattori, joka on mukana kaikissa työn vaiheissa: työhön hakiessa, kouluttautuessa, tehtävässä ollessa sekä kotiutuessa.
Vertaistukipuhelimesta apua
Suomen Rauhanturvaajaliitolla on ympärivuorokautinen vertaistukipuhelin kriisinhallintaveteraaneille ja heidän läheisilleen. Puheluita tulee Ville Mäntysaaren mukaan keskimäärin muutama viikossa, mutta maailmalla tapahtuvat kriisit tyypillisesti lisäävät yhteydenottoja tai kuuluvat puheluiden teemoissa. Puheluihin vastaavat liiton kouluttamat kriisinhallintaveteraanit.
– Traumaperäinen stressireaktio saattaa puhjeta vasta 10 vuoden päästä siitä, kun on itse palvellut jollakin kriisialueella. Ihminen saattaa nähdä vaikkapa televisiosta sellaisia asioita, joissa on itsekin ollut mukana. Esimerkiksi nykyinen Lähi-idän tilanne on voinut kuulua vertaistukipuhelimen viimeisimmissä yhteydenotoissa, Mäntysaari kertoo.
Mäntysaaren mukaan Rauhanturvaajaliiton tavoitteena on perustaa Suomeen yhdessä viranomaisten kanssa kriisinhallintaveteraanikeskus, joka tukee erilaisilla keinoilla kriisinhallintaveteraanien paluuta siviiliyhteiskuntaan. Mäntysaaren mukaan kriisinhallintaveteraanien aseman ja tuen parantaminen on kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan, mutta rahoitusta ei järjestynyt ainakaan vielä ensi vuodelle.