Tänä päivänä lasten ja nuorten pahoinvointi vain lisääntyy. Juuret pahoinvointiin ovat varhaislapsuudessa. Tasavertainen ajattelu lapsen kasvusta ja kehityksestä ei voi rakentua vain pedagogiseen kasvatukseen. Siksi sosionomeja tarvitaan varhaiskasvatuksen opettajien tasavertaisena kumppanina sosiaalisten taitojen ja verkostojen asiantuntijana. Molempia tehtäviä tulee arvostaa samanveroisina myös palkkauksen suhteen.
Yliopiston opettajakoulutuksen paikkoja on lisättävä, kuten Anni-Maija Blomqvist ja Reija Ahola kirjoituksessaan (I-P 15.9) toteavat. Olen samaa mieltä.
Samalla on kuitenkin mietittävä uudelleen varhaiskasvatuksen sosionomien roolia, kun vuoden 2023 jälkeen uusia varhaiskasvatuksen sosionomeja ei valmistu. Aika yksisilmäistä on edellä mainittujen kirjoittajien toteamus siitä, että varhaiskasvatus on osa opetusministeriön alaista kasvatus- ja koulutusjärjestelmää, ei sosiaalihuoltoa.
Varhaiskasvatuslaissa (2018/ 7§) todetaan otsikolla Monialainen yhteistyö ja kehittäminen, että ”Kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, lastensuojelusta ja muusta sosiaalihuollosta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa. Lapsen oikeuteen saada kehityksensä ja hyvinvointinsa tueksi sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimia ja palveluja sovelletaan sosiaalihuoltolakia (1301/2014), vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia (380/1987), kehitysvammaisten erityishuollosta annettua lakia (519/1977) ja terveydenhuoltolakia (1326/2010) sekä mitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista muualla laissa säädetään. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja tuottajan on tarpeen mukaan toimittava yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien tahojen kanssa lapsen tarvitseman tuen ja palvelujen kokonaisuuden arvioimiseksi, suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Yhteydenotosta sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi säädetään sosiaalihuoltolain 35 §:ssä. Varhaiskasvatuksen järjestäjä ja tuottaja voivat kehittää toimintaansa yhteistyössä kuntien ja muiden varhaiskasvatuksen järjestäjien, viranomaisten, korkeakoulujen, oppilaitosten, tutkimuslaitosten sekä järjestöjen kanssa.”
Tämä on sosionomin osaamisaluetta. Meillä on upea mahdollisuus kehittää ja yhdistää eri substanssiosaaminen.
Katariina Pärnä toteaa väitöskirjassaan, että professioiden kohtaamisissa syntyy tilanteita, jossa professiot saavat mahdollisuuden omaksua toisen profession vaikutusta tai tietoperustaa. Jos yhteistyö koetaan liian uhkaavana, omaa professiota haastavana, niin rajaa varjellaan ja ei asetuta läheiseen työprosessiin muiden kanssa. Kun moniammatillisen yhteistyön kehittäminen tapahtuu tietoisesti, se nimenomaan antaa mahdollisuuden rakentaa uutta yhteistä tietoa ja käytäntöä.
Moniammatillisen yhteistyön hyöty olisi ymmärrettävä asiakkuuden kautta, ei oman profession suojaamisen kautta.
Tämä edellyttää välittäväksi tekijäksi luottamusta, jonka avulla toisia ei tarvitse nähdä uhkana ja kilpailijana, vaan yhteistyökumppanina.
Nyt tämä mahdollisuus kehittää varhaiskasvatusta monialaisesti lasta ja perhettä tukien on uhattuna. Lapsiperheille annettava varhainen tuki ja syrjäytymistä ehkäisevät käytännöt ovat edelleen varhaiskasvatuksen tavoitteissa vahvasti esillä.
Omakohtaisesti muistan tapauksen, jossa perheen äidillä oli elämässään vaikea vaihe ja kävimme hänen ja sosiaalityöntekijöiden kanssa monia palavereja. Kävin keskusteluja myös molempien vanhempien kanssa useamman kerran ja saimme vahvistettua perheen pärjäämistä.
Perhe asuu nyt Lontoossa ja lapset ovat jo isoja. Perheen äidin kanssa olemme edelleen yhteydessä somen kautta. Monia muitakin tapauksia tulee mieleen ja koen, että oma ammattiosaaminen sosionomina on ollut merkittävässä roolissa. On selvää, että moniammatillisuus ei synnytä lisäarvoa, jos kaikki puuhastelevat omiin nimiinsä. Oma asiantuntijuus välittyy yhteistyöprosessiin oman osaamisalueen ja koulutuksen kautta.
Kyseistä mielipidekirjoitusta lukiessani jäin miettimään myös miksi päiväkodin johtajan kelpoisuuden edellytyksenä pitää olla kasvatustieteen maisteritutkinto?
Mielestäni sosionomi ylempi AMK antaa erittäin hyvän pohjan toimia johtajan tehtävissä myös varhaiskasvatuksessa.
Itselläni on kokemusta päiväkodinjohtajan tehtävistä parin vuoden verran, sosionomina. Myöhemmin käyty YAMK koulutus vahvisti ymmärrystä ja osaamista johtajan tehtävistä.
Päivi Moisio
sosionomi YAMK
Vaasa