Vuoden alussa tekee mieli laittaa koti ja elämä järjestykseen. Järkeistää eteisen toimivuutta, vaihtaa e-laskuihin, perua kahdesta suoratoistopalvelusta toinen, jota ei tule katsottua.
Varsinainen työmaa olisi sosiaalisessa mediassa. Se on vaivihkaa laajentunut pienen, rajatun kaveriporukan harmittomasta kuulumisten vaihdosta epämääräiseksi aikasyöpöksi, joka työntää kaikki illat algoritmien perusteella silmien eteen kaikkea epäolennaista.
Olen havahtunut siihen, että tiedän jonkun kaukaisen, viimeksi yläasteella näkemäni ihmisen elämästä vaikka mitä, mutta heistä, jotka oikeasti kuuluvat läheisiin ystäviin ja joista aidosti välitän, en välttämättä kuule moneen kuukauteen. Enkä saa aikaiseksi soittaa, kun tämäkin ilta meni somea selaillessa.
Niinkin käy, että joskus ihan pelästyn: Ei kai tälle ihmiselle ole tapahtunut jotain ikävää, kun hän ei ole tullut vastaan somessa? Mutta kun katsastan hänen profiiliinsa, siellähän sitä on kaikenlaista kivaa tapahtumaa – ei vain ole koskaan tullut uutisvirrassa vastaan.
Somen avulla pysyy korona-aikanakin kartalla ihmisten kuulumisista – mutta osin väärien ihmisten!
Laskin, että kuulun 57 Facebook-ryhmään. Uudenvuodenlupaukseni on tehdä siellä suursiivous.
Näen uutisvirrassani eri myyntiryhmistä useita kymmeniä ilmoituksia päivittäin. Tiedän varmaan melkein joka ikisen huonekalun, jota Vaasan seudulla tarjotaan myytäväksi tai annettavaksi. Mikäs siinä, mutta kun nyt juuri ei ole tarvetta minkäänlaiselle huonekalulle.
Tein kolme vuotta sitten juttua siitä, miten lukiolainen voi selvitä huokealla vanhojentansseista. Liityin juttua varten ryhmään ”Lahjoita vanhojentanssimekkosi”.
Vielä vähän aikaa sitten näin virrassani aina ilmoitukset mekoista, kunnes vihdoin muistin poistua ryhmästä.
Monesta ryhmästä olen eronnut tai lopettanut seuraamisen, kun keskustelu on mennyt niin ikäväksi tai suppeaksi. Monien ryhmien heikkous on se, että muutamat yliaktiivit hallitsevat menoa.
Kaksi ryhmää pysyi pitkään pelkästään hyvän mielen tuojina: mökkipaikkakunnan vapaa-ajan asujien ryhmä ja koirarodun oma ryhmä.
Mutta luikerteli se käärme niihinkin, tuli eripuraa ja ylilyöntejä. Mukavien maisemakuvien ja aiheellisten tiedotusten lomaan ilmaantui kohtuutonta paikallisten yrittäjien haukkumista. Koiraryhmään pesiytyi söpöjen lemmikkikuvien lisäksi tarpeetonta vääntöä kasvattamisesta.
Instagramia pidetään positiivisena alustana. Se on ihanaa, mutta joskus sekin menee överiksi. Seuraan monia sisustus- ja lifestyle-tilejä. Monesti ne toistavat julkaisuissaan samaa kaavaa, samoja (maksettuja) trendituotteita ja tyhjänpäiväistä jargonia. Aidosti persoonalliset ja kiinnostavat tilit ovat ilahduttava löytö!
Sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää – sitä vain pitää hallinnoida aktiivisesti eikä jäädä algoritmien ja syötetulvan armoille. Kun valitsee itselleen sopivat asetukset ja seurattavat tilit, saa kiinnostavaa ja tärkeää tietoa, viihdyttäviä kuvia ja tarinoita, yhteisöllisyyttäkin.
Laita seurantaan Vaasa-lehden Facebook- ja Instagram-tilit! Sieltä saat ammattitaitoisesti ja tyylikkäästi tuotettua paikallista sisältöä.
Laura Krohn