Unohda ennakkoluulot. New Yorkin maineikas Metropolitan on rento paikka, ja sen uusi Tuhon enkeli -ooppera viihdyttää. Ennätyksiäkin odotetussa esityksessä rikotaan: koloratuurisopraanon korkein nuotti särkisi lasit, jos ne eivät olisi muovia.
Ooppera
Thomas Ade’s (säv.): The Exterminating Angel (Tuhon enkeli)
Libretto: Tom Cairns ja Thomas Ade’s
Ohjaus: Tom Cairns
Rooleissa: mm. sopraano Audrey Luna, kontratenori Iestyn Davies, basso Sir John Tomlinson
Ensi-ilta: 26.10. The Metropolitan Operassa
Kolme lammasta näyttämöllä. Ne vaikuttavat yhtä hölmistyneiltä kuin katsomoon valuva yleisö. Mitä nuo täällä tekee? Ollaan oopperan pyhätössä, New Yorkin Metropolitanissa. Kohta koittaa Thomas Ade’sin säveltämän Tuhon enkelin ensi-ilta.
Tänään rikotaan ennätyksiä. Koloratuurisopraanolle on kirjoitettu niin korkea sävel, ettei sellaista ole tiettävästi aiemmin kuultu Metropolitanin 140-vuotisen historian aikana. Kyseessä on kolmiviivainen a. Se on korkeampi kuin korkein nuotti Taikahuilun Yön kuningattaren aariassa. Ja Audrey Luna vetäisee sen vaivatta heti kärkeen. Huh, huh! Kuulostaa samalta kuin pieni lapsi kiljuisi ilosta. Ei välttämättä kaunista mutta erikoista on.
Exterminating Angel (Tuhon enkeli) -ooppera perustuu Luis Buñuelin surrealistiseen elokuvaan vuodelta 1962. Se kertoo hienostuneesta seurueesta, joka kokoontuu illalliselle yläluokkaisen pariskunnan luo. Kaikki ei mene putkeen. Palvelijat ovat paenneet talosta.
Kutsut saadaan käyntiin, mutta niiden lopettaminen osoittautuu mahdottomaksi. Vieraat eivät lähde kotiin. Heitä pidättelee jokin yliluonnollinen voima, joka estää astumasta kynnyksen yli. Päivät kuluvat, ruoka ja vesi loppuvat.
Ooppera on absurdi ja hauska. Nälkiintynyt aatelisjoukko pyydystää lampaan ja käristää sen sellosta pilkotulla nuotiolla. Yhdelle vieraista paistin kypsyysaste on kuitenkin väärä: piti olla a’ point eikä raaka. Sama mies ei suostu hämmentämään kahviaan teelusikalla. Snobismi ei karise edes helvetin esikartanossa.
Tuhon enkeli on maineikkaan brittiläisen Thomas Ade’sin kolmas ooppera. New Yorkiin sitä on odotettu hartaasti. Ooppera kantaesitettiin Salzburgissa 2016 ja keväällä se nähtiin Lontoon Royal Opera Housessa. Teos on otettu vastaan haltioituneena: sitä on pidetty käänteentekevänä.
Ja hieno se onkin. Ade’s on onnistunut luomaan kunnianhimoisen mutta silti helposti lähestyttävän oopperan. Nekin, jotka pitävät nykymusiikkia pelkkänä kolisteluna, yllättyvät. Ade’s sekoittaa eri tyylejä. Energisenä eteenpäin hyökyvä musiikki muuttaa lennossa suuntaa. Orkesteri tuuttaa valssia, marssia, harmoniaa ja riitasointuja. Välisoiton rummutus on hypnoottista.
Runsaudensarvessa ovat mukana kaikki ihmisäänen lajit, myös kontratenori. Orkesterimontustakin voi bongata harvinaisuuksia. 1920-luvulla kehitetyn elektronisen instrumentin ondes martenotin uliseva soundi muistuttaa jotain yliluonnollista – tuhon enkeliä?
Buñuel kieltäytyi selittämästä elokuvaansa, mutta Tuhon enkeliä on pidetty piikikkäänä kuvana Espanjan Francon ajasta. Merkityksiä voi poimia siitäkin, miten kädetön eliitti on, kun palvelijat hylkäävät. Yhteyksiä voi löytää myös nykypäivän maailmantilanteeseen ja kyvyttömyyteemme puuttua asioihin. Toisaalta herää kysymys, pitääkö Tuhon enkeli -oopperaa ylipäätään tulkita? Voiko musiikin vain antaa valua alitajuntaan?
Thomas Adès: The Exterminating Angel Met Live -esityksenä Finnkinon elokuvateattereissa la 18.11. klo 19.55, ti 21.11. klo 18 ja la 25.11. klo 12.
PIA PARKKINEN
