Kun hälytys tulee, ihminen ei kysy, mikä organisaatio pelastaa. Hän kysyy, tuleeko apu ajoissa.
Pohjalaismaakunnissa tähän kysymykseen vastaavat joka päivä myös sopimuspalokunnat. Ne eivät ole vain pelastustoimen täydentävä resurssi, vaan olennainen osa alueiden turvallisuutta, varautumista ja paikallista yhteisöllisyyttä.
Ilman toimivaa sopimuspalokuntajärjestelmää pelastustoimen palvelutaso ei monilla alueilla pysyisi nykyisellä tasolla. Harvaan asutuilla alueilla välimatkat ovat pitkiä, ja paikallinen palokunta voi olla ensimmäinen apu onnettomuuspaikalla. Nopealla toiminnalla voi olla ratkaiseva merkitys ihmishenkeen, omaisuuteen ja ympäristöön.
Hyvinvointialueiden talous on tiukoilla, ja säästöpaineet koskevat myös pelastustoimea. Juuri nyt sopimuspalokunnat on nähtävä ratkaisuna, ei säästökohteena.
Toimintaa on kehitettävä, mutta samalla on huolehdittava koulutuksesta, kalustosta, johtamisesta, korvauksista ja sopimusehdoista ja mahdollistettava toiminnan jatkuvuus.
Palokuntiin tarvitaan uusia lähtijöitä. Nuoria on saatava mukaan, mutta myös kokeneita osaajia tarvitaan. Ikääntyminen ja muuttuvat elämäntilanteet vaikeuttavat henkilöstön saatavuutta. Jos uusia toimijoita ei saada mukaan nyt, vaikutukset näkyvät tulevaisuuden hälytysvalmiudessa.
Sopimuspalokunta on enemmän kuin harrastus. Se on mahdollisuus oppia, kuulua yhteisöön ja tehdä konkreettisesti jotain oman kotiseudun turvallisuuden hyväksi.
Pohjanmaalla on vahva palokuntaperinne. Siitä kannattaa pitää kiinni ja arvostaa heitä, jotka ovat valmiita lähtemään silloin, kun muut tarvitsevat apua.
Kun hyvinvointialueiden talous kiristyy, jokainen päätös on myös valinta siitä, millaista turvallisuutta haluamme tulevaisuudessa. Turvallisuudesta ei pidä säästää silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Sopimuspalokunta on investointi alueen turvallisuuteen, ihmisiin ja tulevaisuuteen.