Pilvinen sää värjää Ylläksen maisemat mustavalkoiseksi. Kellostapulin pohjoisrinteessä Antte Lauhamaa seisoo leukaansa myöten lumikuopassa, tökkii sormellaan lunta ja puhuu salakieltä.
– Pyöreää, millistä kidettä. Aluksi peetä. Vaihtuu äffäksi kohdassa 83. Ja 48–45 on neljä äffää.
Kuopan reunalla Lauri Ylimys kirjaa havainnot taulukkoon. Hän on tunturikeskuksen harvoja ihmisiä, jotka ymmärtävät, mitä Lauhamaa tarkoittaa.
Kaksikko kuuluu Ylläksen Ski Patroliin ja on laatimassa lumivyöryennustetta tuntureille.
Ylläs on ensimmäinen hiihtokeskus Suomessa, joka tekee viikoittaisen lumivyöryennusteen. Sille on tilausta, sillä rinteiden ulkopuolella liikkuu entistä enemmän laskijoita.
Lauhamaa on kolunnut Lapin tuntureita ja Pohjois-Kalotin vuoria suksilla jo 25 vuotta. Vielä viisi vuotta sitten hän sai laskea rauhassa takamaastoissa.
Nyt vapaalaskijoiden suosiman Kesänkitunturin juurella saattaa aamutuimaan olla jopa kymmenen autokuntaa tekemässä lähtöä tunturiin.
Lauhamaa tietää, millainen voima lumivyöryillä on. Hänen lasku-uransa oli katkolla 20 vuotta sitten Utsjoella. Tunturiin lähteneestä kolmikosta vain kaksi palasi hengissä.
– Jos olisin tiennyt silloin sen mitä tiedän nyt, onnettomuus olisi mitä todennäköisimmin vältetty.
Myös Ylimys on ollut porukoissa, jotka ovat laukaisseet lumivyöryjä.
– Paikalliset ihmiset tietävät, että tunturissa vyöryy joskus. Mutta ennen niistä ei saanut puhua ääneen, hän sanoo.
Lumivyöryennusteen tekeminen käynnistyy aina samalla tavalla. Kaksikko tarkastaa säätiedot: lämpötila, tuulen voimakkuus ja suunta, sataneen lumen määrä ja lumipeitteen kokonaismäärä.
Miehet seuraavat säätä ja lunta joka päivä. Heillä on koko ajan tuntuma siihen, millaiset lumiolot ovat ja mihin suuntaan ne ovat kehittymässä. Molemmat ovat suorittaneet ruotsalaisen lumiturvallisuusalan ammattilaisten Lavin 2 -kurssin.
Paikallistuntemuksella on iso merkitys. Lauhamaa ja Ylimys asuvat Ylläksen juurella Äkäslompolossa. He tietävät, missä lumivyöryjä yleensä esiintyy ja millä rinteillä laskijat viihtyvät.
Kun säätiedot on tarkastettu, Lauhamaa ja Ylimys hurauttavat moottorikelkoilla Kellostapulin satulaan ja siirtyvät siitä suksilla tunturin pohjoisrinteelle.
Kellostapuli on erinomainen paikka arvioida Ylläksen tunturiketjun lumioloja. Ylläs, Kellostapuli, Kesänki, Lainio ja Aakenus ovat kaikki samanmallisia. Jyrkät pohjoisrinteet keräävät paljon lunta, sillä talvisin alueella tuulee yleensä etelän ja idän puolelta.
Kellostapuli on myös yksi Ylläksen suosituimpia vapaalaskukohteita. Sinne pääsee vähällä vaivalla. Lisäksi Kellostapulilla tapahtuu säännöllisesti lumivyöryjä.
Lauhamaa myöntää, että ennusteiden laatiminen on ristiriitaista. Toisaalta on tärkeää jakaa tietoa lumioloista. Laskijat kuitenkin tietävät, että parhaita laskupaikkoja ovat usein juuri ne paikat, joissa on lumivyöryjä.
– Etenkin alkukaudesta sitä toivoo, että ihmisillä olisi malttia. Lumipeite on silloin arvaamaton ja laskuhimot kovimmillaan.
Ylimyksen mukaan ihmisiä ei kuitenkaan pidä aliarvioida.
– Me toimitamme tietoa, mutta emme tee päätöksiä kenenkään puolesta.
Kellostapulilla lumeen kaivetaan kuoppa, joka on aina samanlainen, kaksi metriä kertaa metri.
Lauhamaa ja Ylimys urakoivat lapioineen, kunnes pääsevät maahan saakka. Sitten he tasoittavat kuopan reunat. Miesten silmien edessä on nyt koko Ylläksen lumipeitteen tämän talven historia.
Alkaa testaus, joka tehdään samalla tavalla kaikkialla maailmassa. Ensin mitataan lumipeitteen paksuus ja sitten lämpötila. Se mitataan ilmasta, lumen pinnasta ja lumipeitteestä kymmenen sentin välein. Lisäksi Lauhamaa etsii lumipakasta kerroksia. Hän raportoi havaintonsa kirjurina toimivalle Ylimykselle.
Sitten Lauhamaa alkaa puhua salakieltä. Hän tarkastelee kiteiden muotoa ja kokoa ja tunnustelee lumikerrosten tiiviyttä.
– Aluksi peetä. Vaihtuu äffäksi kohdassa 83. Ja 45–48 on neljä äffää.
Pee on yhtä kuin kynä, pen. Jos lumikerrosta tökkäisi kynällä, se uppoaisi lumeen. Äffään uppoaa sormi, finger. Ja 45–48 sentin välissä olevaan kerrokseen uppoaa neljä sormea, four fingers.
Lumen koostumuksessa Lauhamaa ja Ylimys kiinnittävät huomiota etenkin lumikerrosten kovuuseroihin ja lumen raekokoon. Heitä kiinnostaa erityisesti fasetoituminen, lämpötilaerosta johtuva ilmiö, jonka seurauksena lumesta tulee sokerimaista. Sokerilumi voi muodostaa heikon kerroksen kahden tiiviin lumikerroksen väliin. Se on hyvä liukupinta yläpuolella olevalle lumelle.
Kellostapulin lumipeitteessä on 75 ja 85 sentin syvyydessä sokerikerros, josta voi myöhemmin keväällä koitua harmia. Jos sää kylmenee, kerros voi heikentyä ja lisätä lumivyöryn riskiä.
Toinen epäilyttävä kohta on jäinen kerros reilun 40 sentin syvyydessä. Myös sen alla on sokerilunta. Lopuksi miehet tekevät vielä rasitustestin. Se auttaa arvioimaan lumipeitteen vakautta.
Kun testikuoppa on lapioitu umpeen, kaksikko palaa hiihtokeskukseen.
Siellä he syöttävät havainnot tietokoneohjelmaan, joka piirtää niiden pohjalta yksityiskohtaisen lumiprofiilin.
Miehet katsovat lisäksi tulevien päivien sään. Jos pakkanen kiristyisi, havaittu liukupinta voisi heikentyä. Jos sataisi lunta ja nousisi kova tuuli, lumivyöryriski voisi myös nousta. Säätiedotus kuitenkin lupaa, että sää ei muutu tulevina päivinä.
Lopulta Lauhamaa ja Ylimys laativat lumivyöryennusteen, joka perustuu vuosikymmenien kokemukseen, paikallistuntemukseen, päivittäiseen sään ja lumen seuraamiseen, viikoittain suoritettuun kuoppatestiin ja teoriaosaamiseen.
Ennuste päättyy sanoihin: Ski Patrol arvioi luonnonvaraisten tuntureiden lumivyöryjen todennäköisyyden olevan kohtalainen eli tasolla 2.
Katso verkosta Lue Ylläksen lumivyöryennuste kokonaisuudessaan Instagramtililtä @skipatrol_yllas ja katso lehtemme verkkosivuilta video siitä, kuinka lumivyöryennuste tehdään.
RIKU LAVIA, TEKSTI
JUSSI LEINONEN, KUVAT
Juttu on julkaistu 17.2.2017
