Tänä syksynä eduskuntatyö on ollut tulipalojen sammuttamista. Venäjän julma sota Ukrainassa on kestänyt jo 7 kuukautta. Ensimmäisten kuukausien aikana korostettiin meidän toimitusvarmuutemme ja resilienssin vahvistamisen merkitystä. Mitä sana resilienssi sitten tarkoittaa?
Moderni sana resilienssi kuvaa muun muassa sitä, kuinka kriisinkestäviä olemme yksilöinä ja miten me yhteiskuntana olemme valmiita käsittelemään stressiä.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, lähes kaikki olivat järkyttyneitä. Uutiset olivat heti täynnä kauhistuttavia kuvia sotarintamalta. Edelleen media on täynnä eri asiantuntijoiden lausuntoja siitä, miten he uskovat sodan kehittyvän. Arvioidaan kuka voittaa ja milloin oletetaan sodan olevan ohi.
Runsas uutisvirta saa mielemme vähitellen tylsistymään. Helposti alkaa ajatella, että elämä jatkuu loppujen lopuksi aivan normaalina meille täällä Pohjoismaissa.
Kunnes sitten jotain tapahtuu. Energian hinnat hipovat pilviä ja yhtäkkiä tapahtuu neljä räjähdystä Nord Streamin kaasuputkissa lähellä Ruotsin ja Tanskan rannikkoa. Pitäisikö meidän olla yllättyneitä? Ei oikeastaan. Jo keväällä juuri tällaisia uhkakuvia ennustettiin tapahtuvan. Eli, että Venäjä reagoi ja toimii niin kutsuttujen hybridioperaatioiden kautta Itämeren alueella. Tarkoituksena on pelottelulla saada ihmiset kyllästymään sotaan ja jakautumaan eri leireihin.
Sodalla on korkea hinta sekä yksilölle että valtiolle. Meidän tehtävämme päätöksentekijöinä on löytää mahdollisimman oikeudenmukaisia ratkaisuja koskien energian hintaa sekä energian toimitusvarmuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän on löydettävä mekanismeja, joilla voidaan hallita markkinavoimia. Markkinatalous on hyvä asia silloin, kun se toimii. Mutta jos annamme markkinavoimille isännän aseman, se tie ei johda hyvään. Nyt jos koskaan meitä palvelee ja auttaa sosiaalinen markkinatalous, mikä tarkoittaa, että valtion on puututtava markkinoiden toimintaan sekä säännellä ja tukea markkinoita niin pitkälle kuin mahdollista.
Suomen omavaraisuusaste on tällä hetkellä noin 80 prosenttia. Joidenkin elintarvikkeiden tuonnin lisäksi olemme myös riippuvaisia tavaroiden tuonnista voidaksemme harjoittaa omaa maataloustuotantoa. Tuomme maahan energiaa, rehua, polttoainetta, kasvinsuojeluaineita, siemeniä ja varaosia. Tällä hetkellä suomalaiset lihan- ja maidontuottajat ovat syvässä kriisissä. Monet heistä ovat heittämäisillään pyyhkeen kehään, koska rahat ovat loppumassa.
Meillä on ollut etuoikeus elää maassa, jossa on tomaatti-, kurkku- ja salaattiviljelmiä. Nyt suurin osa kasvihuoneviljelijöistä joutuu sammuttamaan valot talveksi, koska heillä ei ole varaa maksaa sähkölaskuja. Sen vuoksi hallituksen on kiireesti laadittava hätäpaketti. Muuten kasvihuoneviljely katoaa Suomesta ja tämä heikentää entisestään omavaraisuusastettamme. Sota ei ole vielä läheskään ohi, vaan valitettavasti se eskaloituu. Hybridisota ei lopu Nord Streamin sabotaasiin.
Kansallisen yhtenäisyyden säilyttäminen on yksi tärkeimmistä tehtävistämme kriiseissä. Meidän on pysyttävä yhdessä yksittäisinä kansakuntina ja osana EU:ta ja länttä. Meidän on oltava solidaarisia Ukrainaa kohtaan ja jatkaa Ukrainan tukemista sekä humanitaarisella että sotilaallisella avulla. Ja toivoa ja rukoilla paremman huomisen puolesta.
Peter Östman (kd.)
kansanedustaja
Luoto