Snookeria selostava Aki Kauppinen on saanut viime aikoina tottua siihen, että hänenkin nimikirjoituksensa on haluttua tavaraa. Biljardilaji on ottanut Suomessa merkittävän askeleen, eikä lajin maailmantähtiä nähdäkseen tarvitse enää matkustaa Britanniaan. Joulukuussa maailmanmestarit Mark Selby ja Neil Robertson esittelivät taitojaan Tampereella, ja jatkoa on luvassa alkuviikolla Oulussa ja Tampereella, toukokuussa Helsingissä ja kesäkuussa taas Tampereella.
STT:n haastattelupäivänä oli juuri julkaistu maailmanlistan ykköspelaajan Ronnie O'Sullivanin tulo Tampereelle näytösotteluihin kesäkuun alussa.
– Kyllä siitä kylmät väreet tulee, Kauppinen sanoi.
Rocket-lempinimellä tunnettu O'Sullivan, 48, pussittaa palloja häkellyttävällä vauhdilla, mutta ärsyttää välillä kanssapelaajiaan puheillaan ja on moneen kertaan vannonut lopettavansa. Runsas viikko sitten O'Sullivan pelasi kuitenkin Masters-turnauksen mestariksi ennätyksellisesti kahdeksannen kerran, ja keväällä hän tavoittelee niin ikään ennätyksellisesti jo kahdeksatta maailmanmestaruuttaan.
Kauppinen myöntää, että O'Sullivan ja ensimmäisenä kiinalaisena lajissa läpimurron tehnyt Ding Junhui ovat hänen suosikkipelaajiaan. Selostuksissa sitä ei välttämättä huomaa, ja osa katsojista kritisoikin Kauppista O'Sullivanin mollaamisesta.
– Ihmiset näkevät ja tuntevat selostukset hyvin eri tavoin, Kauppinen sanoi.
Kuka tahansa voi innostua lajista
Mihin snookerin salaisuus tv-lajina sitten pohjautuu, sillä harrastuksena laji ei ole suurten massojen touhua? Kauppisen mukaan snooker vetää televisioiden ääreen myös sellaisia katsojia, joita muu urheilu ei liiemmin kiinnosta.
– Monet alkavat katsoa lajia jonkun tutun suosituksesta. Jos snookeria katsoo jonkun aikaa, katsoja jää helposti lähetyksen pariin. Olen yrittänyt kertoa lähetyksissä sääntöjä, mutta ei sitä voi kovin pitkään tehdä, koska yleisössä on niitäkin, jotka ovat katsoneet snookeria jo pitkään, Kauppinen selitti.
Hänen mukaansa lajia seuraavat myös monet todelliset urheiluhullut, kuten painonnoston olympiavoittaja, "Kulta-Kalle" Kaarlo Kangasniemi.
– Snookeria voi katsoa ihan kuka tahansa, Kauppinen sanoi.
Kauppinen saa osansa lajin suosiosta, mikä selostajaa vähän hävettää.
– Nuorehkot naiset tulevat pyytämään minulta nimikirjoitusta, aivan kuin olisin joku stara, Kauppinen sanoi.
Sikäli hän toki tähti onkin, että Kauppinen on ja on ollut snookerin parissa monessa mukana: pelaajana, valmentajana ja perustamassa vuonna 1988 isänsä Kare Kauppisen kanssa Suomen ensimmäistä snooker-salia Helsinkiin. Useisiin saleihin laajentunut bisnes kaatui kuitenkin 90-luvun alun lamaan.
– Nyrkkisääntönä, itseäni kehumatta, voin sanoa, että jos snookerissa jotain Suomessa tapahtuu, olen siinä jollain lailla mukana, Kauppinen sanoi.
Huiputkin tekevät helppoja virheitä
Kauppinen, 59, on selostanut snookeria ammattimaisesti vuodesta 1997. Maksukanava Eurosportin lisäksi snooker on viime vuosina näkynyt myös Discoveryn ilmaiskanava Kutosella, mikä on tuonut uutta yleisöä.
– 2000-luvun alussa MM-kisojen yhteydessä oli jo melkoinen hypetys, ja Eurosportilla huomattiin nopeasti, että lajia kyllä seurataan. Kun pyysimme katsojilta kysymyksiä lajista, niitä kertyi melkoinen nivaska, Kauppinen muisteli.
Yli 3,5 metrin pituinen ja noin 1,8 metriä leveä snookerpöytä kutistuu televisiokuvassa todellista pienemmäksi, joten lyöntien vaativuus ei heti paljastu. Toisaalta tennispalloa selvästi pienemmät, 52,5 milliä halkaisijaltaan olevat pallot näyttävät tv-kuvassa oikeaa kokoaan suuremmilta.
– Kun ihmiset sitten menevät mahdollisesti kokeilemaan lajia, he huomaavat, ettei se niin helppoa olekaan. Sekin koukuttaa, Kauppinen arvioi.
Kymmenet tuhannet toistot harjoituspöydällä takaavat, että huippupelaajat saavat snookerin näyttämään helpolta. Inhimillisyyttä lajiin tuo kuitenkin se, että huipuillekin sattuu helpohkoja virheitä.
Ottelun kestoa mahdotonta ennakoida
Kauppinen urakoi snookerlähetyksiä kovalla tahdilla, vaikka saa välillä apua Ville Pasaselta. Monipäiväisiä turnauksia on nykyisin parikin kuukaudessa, ja pelipäivät ovat monesti maratonmitassa.
– Tämä on kiva duuni, mutta ei tämä enää helppoa ole, Kauppinen naurahti.
Osa snookerin viehätystä on, ettei ottelun, saati erän, kestoa pysty ennakoimaan. Kaikkien aikojen pisin erä, snooker-slangilla freimi, on kestänyt yli 123 minuuttia, mutta nopeimmillaan erä ratkeaa alle vartissa. Kauppinen ja monet katsojatkin ovat joutuneet tinkimään yöunistaan, kun Britanniassa kahden tunnin aikaeron takana pelattavat ottelut ovat venyneet pikkutunneille.
Kauppinen nauttii selostuksissa pelin monista elementeistä.
– Kun taistellaan 128 pelaajan rankingturnauksessa pääsystä välieriin tai finaaliin, pitkät taisteluerät ovat aivan ylivoimaisia. Mutta jos vähän nimettömämmät pelaajat pelaavat toisella kierroksella pitkiä eriä turvalyönteineen, silloin ihmiset helposti alkavat käydä jääkaapilla, Kauppinen arvioi.
