Jos mustassa villapaidassa on rinnan kohdalla sininen vaakaviiva, vaate saattaa herättää monenlaisia ajatuksia. Toisen mielestä kyseessä on kotiseutupaita, toinen saattaa mieltää sen käyttäjän äärioikeistolaisuuden kannattajaksi.
Lapuanpaidan käyttäjät kokoontuivat Kosolan talolle Lapualle jakamaan ajatuksiaan tunteita herättävästä vaatteesta. Samalla kokoonnuttiin yhteiskuvaan.
Paikalle saapui viitisenkymmentä henkeä mustasininen paita yllään. Viime vuonna Kosolan talolle pyydettiin Jussi-paidan pitäjiä. Heitä saatiin yhteisvalokuvaan satakunta.
Paita körttiväreissä
Perinneneuleita tutkinut Marketta Luutonen on todennut lapuanpaidan olleen väriensä puolesta alun perin tavallinen körttiseudun kansanpaita körttihuivin väreissä.
Miksi lapuanpaita ei silti ole yhtä tunnettu ja rakastettu kuin Jussi-paita?
Asiaa tilaisuudessa pohtii Kosolan talon isäntä Jari Vesanen. Mies kertoo ymmärtävänsä, että monet näkevät paidan väkivaltaisen lapuanliikkeen vaatteena tai äärioikeiston symbolina. Tästä pitäisi Vesasen mielestä tehdä loppu.
– Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta määrittää, mitä paita kantajalleen merkitsee. Jokaisella on oikeus käyttää paitaa juuri siinä merkityksessä, mitä oma sydän haluaa.
Vesanen iloitsee, että politiikkaan liittyvät ajatukset paidan ympärillä ovat vähitellen häviämässä.
– Tiedän ihan tavallisia lapualaisia, jotka pitävät paitaa arjessa tai juhlassa. Tunnen heidät niin hyvin, että tiedän, etteivät he ole fasisteja tai äärioikeiston kannattajia. Eivät he ole suunnittelemassa epädemokraattista vallankumousta ja muunlaista väkivaltaa.
Jussi-paita on alueen asukkaiden sydämissä pohjalaisuuden tunnusmerkki ja rakas kansallispaita.
– Lapuanpaita ei tuohon asemaan vielä ole päässyt ja menee pitkään ennen kun pääseekään. Siksi on hyvä pitää asiaa esillä ja paitaa päällä, Vesanen pohtii.
Naistenkin paita
Satu Kosola Ylihärmästä kantaa lapuanpaitaa ylpeänä. Hän on paidan tunnetuksi tuoneen Vihtori Kosolan kanssa samaa sukua, mutta eri sukuhaaraa.
–Käytän paitaa arki- ja työpaitana, ja silloin kun käyn metsästämässä kanakoirilla. Se on lämmin ja kiva villapaita. Nykyään ihmiset tunnistavat paidan hyvin, mutta kukaan ei ole moittinut.
Kosolaa voisi kutsua jopa paitakeräilijäksi.
– Minulla on kotona neljä sinimustaa paitaa eri aikakausilta. Viides on t-paitaversio.
Paitaperinne tulee suvusta.
– Perheessä näitä paitoja on pidetty iät ja ajat. Paappani Eino Kosola oli vapaussoturi, joka kuului Isänmaalliseen kansanliikkeeseen. Hän osallistui myös Lapuan liikkeen talonpoikaismarssiin. Isänikin piti paitaa eikä välittänyt kuittailuista, Kosola kertaa sukunsa historiaa.
Kun nainen alkoi odottaa ensimmäistä lastaan, hänen isänsä lähti heti Lapualle Lauri Haapamäen kutomoon ja tilasi paidan lapsenlapselleen.
– Puin lapuanpaidan kahdelle pojalleni usein ihan käyttöpaidaksi. Paidassa heidät kuvattiin joka vuosi syntymäpäiväpotretissa.
Kotiutumisen symboli
Carita Tuomelle lapuanpaidalla on iso symboliarvo.
– Olen kotoisin Kurikasta, mutta olen aina tuntenut oloni siellä juurettomaksi. Kun muutin Lapualle, kaupunki tuntui heti kodilta. Täällä olen oppinut olemaan rohkeasti oma itseni.
Tuomi sanoo lapuanpaidan olevan hänelle tärkeä kotiin tulemisen ja paikkakuntaan kuulumisen symboli. Paita kertoo, että olen juurtunut isänmaahan ja Lapuaan.
Paidan värit ovat Tuomelle vertauskuva hänestä itsestään.
– Sininen kertoo taivaasta, haaveista ja mielikuvituksesta. Pidän kuitenkin jalat maassa.
Paita unohtuu usein kaappiin
Hannu Ikola on eläkkeellä oleva lapualainen maanviljelijä, jota isänmaan historia kiinnostaa.
– Sen verran paitaa näkee Lapualla, ettei se hätkäytä eikä herätä huomiota.
Ikola tunnustaa pitävänsä Jussi-paitaa lapuanpaitaa huomattavasti useammin. Lapuanpaitaan hänellä ei silti liity aatetta eikä tunnetta. Siksi paita unohtuu usein kaappiin.
– Sisareni hankki paidan itselleen Lauri Haapamäen kutomosta, mutta se oli hänelle vähän iso. Paita jäi minulle.
Kuittailut eivät hetkauta
Lapualla asuva Markku Muilu sai lapuanpaidan äidiltään. Paidastaan mies on saanut vuosien mittaan kehuja ja moitteita.
– Paita on talvisin arkikäytössä. Minulle se on villapaita, ei muuta. En hae paidan käytöllä mitään erityistä.
Muilu tuntee Lapuan hyvin 1930-luvun historiaa.
– Ajattelen, että Lapuan liikkeen miehet tekivät sen, minkä silloin katsoivat tarpeelliseksi. En ota menneisiin kantaa. Paita on osa seudun historiaa ja sillä sipuli. Sitä en hyväksy, että jotkut leimaavat minut paidan takia joksikin, eivätkä tarkista asiaa.
Lapuan liikkeen kyyditysten nimitys ”muilutus” tulee Muilun sukuun kuuluneista Jussi ja Jaakko Muilusta, jotka olivat serkuksia. Sukunimestä tulee joskus pientä kuittailua.
– Kerran oli Kemissä rallikisan valvojana, ja kilpailun johtaja oli vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu. Hän totesi minulle ihan huumorilla, että ”teidän suku se on harrastanut autourheilua jo 1930-luvulla”.
Lapuanpaitojen käyttö ei tunne ikärajoja. Paikallinen vaateliike Pirttinen myy paitaa kaiken kokoisina. Hiljattain Lapualla toimitettiin hautaan siunaaminen, jossa vainajalle puettiin lapuanpaita. Sellaista mies oli käyttänyt läpi elämänsä.
Tutulla paidalla on monta nimeä
Vihtoripaita, Kosolan paita, IKL-paita, lapuanliikkeen paita ja lapuanpaita.
Rakastettu ja vihattu vaatekappale tunnetaan monella eri nimellä. Kaikilla termeillä kuitenkin tarkoitetaan mustaa, korkeakauluksellista villapaitaa, jota koristaa kolme rinnan korkeudella oleva taivaansinistä poikkiviivaa.
Kirjalliset lähteet eivät kerro, milloin näyttelypaita on nähnyt päivänvalon. Kosolan talon viestintäpäällikön Heli Karhumäen mukaan sinimustan paidan malli ja väritys ovat syntyneet luonnollisesti kansan keskellä herännäisyyden syntymailla Lapualla.
Sinimustasta tuli körttien tunnus.
– Ihmiset halusivat luopua koreilusta ja säätyläismuotien seuraamisesta, ja palata vanhoihin kansanpukuihin ja yksinkertaisiin väreihin, Karhumäki selvittää.
Aikojen saatossa villapaidalla on ollut hyvin erilaisia merkityksiä. Lapuanliikkeen ja Isänmaallisen kansanliikkeen tunnusvaatteeksi sinimusta paita omaksuttiin sen jälkeen, kun Vihtori Kosola puki sen ylleen.
