Torstaina 20. tammikuuta 2000 alkoi koripalloilun miesten pääsarjan mittavin ura. Tuona päivänä Namika Lahti haki Pussihukilta 101–94-vierasvoiton Vantaan Myyrmäen urheiluhallissa ja PuHun silloin 18-vuotias Timo Heinonen kävi ensimmäisen kerran kentällä koripalloilun miesten pääsarjassa. Uransa ensimmäisessä pääsarjaottelussa Heinonen pelasi 15 sekuntia ilman ainuttakaan tilastomerkintää.
Lahden riveissä kentällä olivat muun muassa pitkäaikaiset maajoukkuetakamiehet Tommi Lanki ja Juha Luhtanen sekä nykyisin Ylen Urheiluruudusta tuttu Antti-Jussi Sipilä.
Sen jälkeen Heinoselle on kertynyt otteluita pääsarjassa 999 lisää. Perjantaina Heinosesta on määrä tulla ensimmäinen tuhat ottelua Korisliigassa pelannut mies, kun Seagulls kohtaa kotikentällään Kisahallissa Salon Vilppaan.
STT haastatteli joukon ihmisiä Heinosen uran varrelta.
"Tästä pojasta kuullaan vielä"
Kaisa Peltonen (s. Pohjola), ensimmäinen juniorivalmentaja: "Meillä oli junnujoukkueessa kaksi Timoa. Kysyin molempien isiltä, onko heillä lempinimeä, jotta Timot saataisiin erotettua. Silloin Timosta tuli Timi.
Hän oli aina treeneissä. Hän oli aluksi lyhyt kaveri ja alkoi vasta B-juniorina kasvaa. Siihen asti hän oli pieni ja hentoinen, mitä voi olla vaikea uskoa nykyään. Timi ei ollut mikään tähti eikä tehnyt eniten koreja, vaan kulki joukkueen mukana. Timi oli vähän hiljaisempi, ei mikään suupaltti, mutta aina hänellä oli kavereita, ei hän ollut mitenkään ulkopuolinen. Aina kun kuljin ohi, hän oli Myrtsin (Myyrmäen) mustalla ulkokentällä.
Timiä ei koskaan kutsuttu alueleireille, joista alkaa juniorimaajoukkueen kokoaminen. Siihen aikaan oli myös myöhemmin niin sanottu toinen kierros maajoukkue-ehdokkaiden keräämiseksi. Silloin ilmoitin Timin listalle, vaikkei hän ollut vielä kovin hyvä, mutta hänestä alkoi nähdä, että hän kasvaa ja että hän on motivoitunut. Kirjoitin perusteluksi, että tästä pojasta kuullaan vielä. Timi ei päässyt leirille."
"Hän oli langanlaiha, ei sellainen jöötti kuin nykyään"
Markus Makkonen, juniorivalmentaja PuHussa: "Muistaakseni Timi tuli valmentamaani joukkueeseen B-poikana. Meillä oli samassa joukkueessa 1979 ja 1980 syntyneet pojat sekä muutama lahjakkain 1981 syntynyt. Hän oli pieni poika verrattuna muihin, mutta huomiota kiinnitti, miten hän rakasti palloa. Aluksi Timi ei A-poikien ryhmässä hirveästi pärjännyt. Hän oli langanlaiha, ei sellainen jöötti kuin nykyään. Asuin aika lähellä Myyrmäki beachia eli Myyrmäen urheilutalon takapihan koriskenttää. Kun pyöräilin kentän ohi, Timi oli aina siellä, ihan sama mikä kellonaika oli."
Tommi Lyytinen, joukkuekaveri PuHussa: "Myrtsin biitsiltä kaikki on lähtöisin. Kaikki kovat kaverit ovat siellä pelanneet. Siellä elettiin ja sinne aina päädyttiin harjoitusten jälkeenkin."
Pekka Salminen, valmentaja PuHussa 1999–2002: "Minulla oli Pussihukissa päävalmentajana tapana yrittää löytää jokaisesta ikäluokasta ainakin yksi pelaaja, jonka nostaa edustusjoukkueeseen. Olin harmissani, kun siinä ikäluokassa ei oikein ollut ketään. Makkosen Markus valmensi sitä ikäluokkaa, ja hän puoliksi pakotti minut, että katso nyt tätä kaveria. Voimaa puuttuu, mutta hän on taitava, hyvä pallonkäsittelijä ja kasvaa vielä. Olin että ei helvetti, mutta näin tehtiin. Haluaisin sanoa, että katsoin silloin kauas, mutta niin ei ollut. Tässä yhdistyi traditio omien juniorien nostamisesta ja se, että Makkonen puoliksi pakotti minut. Silloin ajattelin, ettei tästä ikäluokasta tule pelaajaa, mutta näinhän tässä kävi."
Markus Makkonen: "Sain keväällä 1999 valmennustarjouksen Espooseen. Olimme Pekka Salmisen kanssa perhetuttuja, ja meidän poikamme ovat saman ikäisiä. Kun olin lähdössä pois PuHusta, sanoin Pekalle, että Timi pitäisi saada mukaan miesten harjoitusrinkiin, koska näen hänessä niin ison potentiaalin. Pekka oli tietysti sitä mieltä, ettei Timi pärjää, mutta vetosin kaveruuteemme, että ota nyt tämä kaveri mukaan. Pitkien keskustelujen jälkeen hän suostui."
Ensimmäiset pääsarjapisteensä Heinonen teki 6. maaliskuuta 2000, kun PuHu kävi Karkkilassa ottamassa Team Componentaa vastaan 67–116-rökäletappion. Ehkä juuri selkeän lopputuloksen takia Heinonen sai pelata runsaat 15 minuuttia, ja tuloksena oli hänen pääsarjauransa ensimmäinen kori, onnistunut kahden pisteen heitto. Team Componentan riveissä kentällä oli nykyinen Korisliigan erotuomari Ari Mikkola.
Jos Heinosen nousu PuHun kokoonpanoon oli ollut hidasta, verkkaisesti eteni myös hänen nousunsa joukkueen vakiokokoonpanoon. Seuraavalla kaudella, 2000–2001, Heinonen kävi kentällä vain kolmessa pääsarjaottelussa. Hän pelasi 54 sekuntia ottelua kohti, ei tehnyt yhtään pistettä eikä saanut yhtään levypalloa koko kauden aikana.
Kaudella 2001–2002 Heinonen alkoi saada säännöllistä peliaikaa pääsarjassa. Hän pelasi 32 ottelussa 14.27 minuuttia per peli, mutta hänen edellään PuHun joukkueessa oli muun muassa samanikäinen Kimmo Muurinen, tuleva maajoukkueen aloitusviisikon pelaaja.
"Timillä oli vaikeuksia mahtua pelaamaan"
Pekka Salminen: "Timi teki hiljaa rauhassa omaa hiihtoaan. Kärki aurasi edellä. Timi pystyi pelaamaan paineettomasti, kun samanikäinen Kimmo Muurinen joutui taistelemaan vastustajan jenkkivahvistuksia vastaan.
Timi ei kolmen vuoden aikana tainnut sanoa sanaakaan minulle. Hän oli tosi ujo ja hiljainen. Pelaajana hän oli taitava pallon kanssa, aivan toisenlainen pelaaja kuin tällä hetkellä. Hän on todella myöhään kypsynyt. PuHu oli siihen aikaan kohtalainen seura, mutta Timillä oli vaikeuksia mahtua pelaamaan."
Tommi Lyytinen: "Timi on matemaattisesti lahjakas. Kun joskus pohdimme jotain tilastoja Vesa Parviaisen kanssa, Timi osasi laskea ne päässä desimaalilleen."
Kauden 2002–2003 päätteeksi PuHu voitti SM-pronssia, ja kaksi vuotta myöhemmin joukkue eteni Korisliigan finaaleihin, mutta hävisi Lappeenrannan NMKY:lle. Joukkuetta valmensi tuolloin Tomi Kaminen.
Tomi Kaminen: "Kun Aasiassa oli tsunami (2004), meillä oli PuHun matsi joulun välipäivinä ja teimme tempauksen, jolla kerättiin varoja tsunamikassaan. Se meni niin, että pelissä sai äänestää puhelimella suosikkipelaajaansa. Puoliajalla kuuluttaja Airaksisen Matti tuli kertomaan äänestyksen tilanteen. Timi oli saanut eniten ääniä ensimmäisellä puoliajalla. Hän ei ollut pelannut minuuttiakaan, mutta oli ilmeisesti tehnyt vaikutuksen naiskatsojiin.
Timi ei oma-aloitteisesti sanonut mitään, mutta silloin harvoin, kun hän sanoi jotain, se oli todella fiksua tai todella hauskaa. Hän osasi valita sanansa todella hyvin, mutta häntä ei voinut painostaa. Timin sopimukseenkin piti panna pykälä, ettei häntä oteta lehdistötilaisuuksiin kuin korkeintaan kerran kaudessa. Se luki sopimuksessa.
Finaaleihin asti pääseminen 2005 oli meiltä järjetön venyminen. Meillä oli tosi pieni budjetti, mutta pelaajien välinen side oli kauhean vahva, ja jenkit sopivat hyvin joukkueeseen. Lappeenranta oli vaan pirun hyvä, siellä oli laatua ja kokoa.
Sitä jengiä oli makeaa koutsata. Myyrmäen hallin vieressä oli siihen aikaan baari Luna. Minulla oli sellainen fiilis, että aika usein meidän jengi istui Lunassa."
"Se oli Timi, joka sanoi kiivenneensä vähäksi aikaa puuhun lepäämään"
Tommi Lyytinen: "Toki siellä (Lunassa) aikaa vietettiin ja käytiin faneja moikkaamassa pelien jälkeen. Olihan siellä aikamoiset juhlat finaalien jälkeen, vaikkei kultaa tullutkaan. Siinä joukkueessa jokaisella oli hyvin sovitettu rooli, eikä mulkkuja ollut. Homma oli kivaa.
Kerran olimme kesällä juhlimassa ravintola Kaivohuoneella Kaivopuistossa. Minulla kävi niin, että avaimet ja puhelin hukkuivat. Lähdin ravintolasta kävelemään Kaivopuiston halki kulkevaa tietä, aurinko nousi jo. Tien molemmin puolin oli puita ja yhtäkkiä yhdestä puusta laskeutui kaveri. Se oli Timi, joka sanoi kiivenneensä vähäksi aikaa puuhun lepäämään. Lähdimme sitten yhtä matkaa kotiin taksilla."
Kaudella 2006–2007 ulkomaalaispelaajien määrää Korisliigassa ei rajoitettu mitenkään. Pussihukat yritti aluksi sinnitellä yhdellä eurooppalaisvahvistuksella, mutta taipui kauden edetessä pestaamaan pari amerikkalaispelaajaa. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan kauden päätteeksi PuHu putosi pääsarjasta – eikä ole sen koommin sinne palannut.
Heinonen siirtyi ensimmäisen kerran pois kasvattajaseurastaan helsinkiläiseen ToPoon, jota valmensi PuHusta tuttu Tomi Kaminen. Samalla Heinosesta tuli ensimmäisen kerran päätoiminen koripalloilija. PuHussa pelatessaan hän oli valmistunut insinööriksi ja tehnyt alan töitä koripalloilemisen ohessa. Ensimmäisen ToPo-kautensa päätteeksi Heinonen palkittiin Korisliigan kauden kehittyneimpänä pelaajana. Keväällä 2010 ToPo johti Korisliigan loppuottelusarjaa Tampereen Pyrintöä vastaan voitoin 2–1, mutta hävisi kaksi viimeistä ottelua.
"Hän on ihannepelaaja"
Tomi Kaminen: "Timi rupesi olemaan luottopelaajani, ja halusin hänet mukaan minne menin. Aika usein hän tulikin. Hän on ihannepelaaja. Jos minun pitäisi nimetä urani ihanneviisikko, Timi on ilman muuta mukana. Häneen saattoi aina luottaa. Hän ei ikinä aiheuttanut ongelmia. Jos oli jokin epäkohta, hän tuli kahden kesken sanomaan siitä. Hän oli tosi korrekti ja asiallinen siinä mielessä. Olen aika monta pelaajaa nähnyt, mutta ei Timi Heinosia montaa ole vastaan tullut.
Muista yhden kevään, kun halusin että hän jatkaa meillä. Sain seurajohdolta sopparin ja sanoin Timille, että laitetaan nimet alle. Hän oli lähdössä lomalle reissuun ja polki allekirjoittamaan fillarilla, mielettömät pussukat fillarissa kiinni. Hän kertoi lentävänsä muistaakseni Milanoon tai Bolognaan ja polkevansa sieltä Alppien yli ja Keski-Euroopan läpi takaisin. Silloin ajattelin, että tämä on ihan hullu jätkä. Se oli minulle ihan käsittämätöntä."
"Timiä vastaan hyökkääminen on sama kuin seinään puskeminen"
Vuonna 2012 Heinonen siirtyi ensimmäisen kerran pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kotkalaiseen KTP-Basketiin. Keväällä 2013 KTP-Basket eteni loppuotteluihin asti, mutta hävisi loimaalaiselle Bisonsille voitoin 2–3.
Sami Toiviainen, valmentaja KTP:ssä: "Timin keskusteluhalukkuus oli tässä vaiheessa jo parantunut, niin että kaikenlaista me juttelimme kyllä, mutta lehdistötilaisuuksiin hän ei halunnut. Timi on hyvä puhumaan, siitä ei ole kyse, mutta hänelle riittää, että hän tekee oman hommansa ja lähtee sitten fillarilla kotiin.
Siitä kaudesta jäi hyvä maku, vaikka jäimmekin hopealle. Itselleni suurin harmi oli toinen finaali. Olimme voittaneet ensimmäisen pelin vieraissa, mutta hävisimme toisen pelin kotona. Jälkikäteen olen miettinyt monta kertaa, miksi en tehnyt tiettyjä muutoksia, jotka kyllä kävivät mielessä. Luotin liikaa asioihin, jotka toimivat ensimmäisessä finaalissa.
Muistan nuorempien pelaajien ihmetyksen punttisalilla, kun he katsoivat millaisia rautoja Jukka Matinen ja Timi nostelivat.
Timi ei ulkoisesti näytä, että stressaisi mistään. Hän ei halua hävitä, mutta kilpailu ei koskaan läiky yli. Hän ei hermostu tai ei ainakaan näytä sitä. Hän ja Jukka Matinen heittivät aika paljon kolmosia. Jos Jukka hävisi, siitä nousi meteli. Jos Timi hävisi, hän vain sanoi, että jatketaan huomenna. Hän pystyy kilpailemaan täysillä ilman että se menee yli.
Meillä oli joku illanvietto, jossa Ryan McDade keksi ottaa Timin kainaloista ilmaan ja kantoi hänet päin liikennemerkkiä. Timi oli vain että kanna nyt minua, ei tarvitse kävellä. McDadekin totesi, ettei tästä saa leikkikaveria. Joku muu olisi hermostunut, mutta se kuvaa Timin rauhallisuutta hyvin.
Olen minä muihinkin joukkueisiin Timiä yrittänyt saada, mutta hän on kohteliaasti kieltäytynyt. Jos nelospaikan pelaajalle on tarve, Timin nimi on ensimmäisenä listalla, ei vain taitojen, vaan myös työmoraalin ja persoonan takia. Ottaisin hänet koska tahansa omaan joukkueeseeni.
Kun olen valmentanut Timiä vastaan, ensimmäinen ohje on, että jos iso jenkki saa Timiä vastaan pallon, kannattaa yrittää ohi, ei läpi. Etsin hallista seinän ja näytän, että Timiä vastaan hyökkääminen on sama kuin seinään puskeminen. Se ei hievahdakaan. Timin heittotaito on niin hyvä, että se on eka juttu mikä pitää ottaa pois."
Heinonen pelasi Kotkassa kolme vuotta ja siirtyi 2015 uuteen helsinkiläisseuraan Seagullsiin. Seuraavana vuonna Heinonen perusti Helsingissä käytettyjen polkupyörien sekä varaosien ja varusteiden osto- ja myyntiliikkeen, jota hän pyörittää edelleen koripalloilun ohella. Kesän 2015 jälkeen Heinonen ei enää ole seuraa vaihtanut, vaikka kesällä 2019 hän harkitsi lähtöä.
"Sillä kaudella Timi kyllä taisi olla pari kertaa lehdistötilaisuudessa"
Jussi Laakso, valmentaja Seagullsissa 2019–2023: "Keväällä 2019 valmensin vielä Kauhajoella, mutta olin tehnyt jo huhtikuussa sopimuksen Seagullsin kanssa seuraavaksi kaudeksi. Myös Kauhajoki tiesi, että lähden. Olin sopinut Seagullsin kanssa, että voin pistää vinkkejä pelaajista, mutta en halua olla muuten mukana pelaajien rekrytoinnissa, koska esimerkiksi Seagullsia vastaan pelasimme sen kevään puolivälierissä. Kuulin jotain kautta, että Timi harkitsee maisemanvaihtoa, että Kotka oli varteenotettava vaihtoehto. Silloin tein poikkeuksen ja soitin Timille. Pääsimme tosi nopeasti aika syvällekin siinä. Puhuimme paljon muustakin kuin koriksesta. Se osui Timille, ja hän päätti jäädä. Tähän on aina palattu jonkun voiton jälkeen, ettei ollut väärä päätös.
Seagullsin joukkueenjohtaja Mikko Vilke sanoi minulle, että tiesitkö, että Timillä on sopimuksessa, ettei hänen tarvitse mennä lehdistötilaisuuteen kuin kerran kaudessa. Kysyin Timiltä. Timi vastasi, että en tiedä, onko se sopimuksessa, mutta voisi olla ihan hyvä. Kerran kävi niin, että hän pelasi kauden ensimmäisen matsin ihan helvetin hyvin ja pyysin hänet lehdistötilaisuuteen. Käytätkö sen heti, Timi kysyi. Käytän, minä sanoin, mukaan vaan. Sillä kaudella Timi kyllä taisi olla pari kertaa lehdistötilaisuudessa."
Kauden 2022–2023 aikana Heinonen täytti 41 vuotta ja oli ensimmäistä kertaa pääsarjaurallaan joukkueensa vanhin pelaaja. Kauden päätteeksi hän voitti Seagullsin mukana ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Sitä ennen hän oli ollut kolme kertaa häviämässä Korisliigan finaalisarjaa PuHun, ToPon ja KTP-Basketin kanssa.
"Se on vaan tosi urheiluromanttista, että pääsee nostamaan pyttyä 24 kauden jälkeen"
Jussi Laakso: "Timin reaktio oli hyvin timimäinen ja hillitty, mutta kyllä hänestä huokui onnellisuus. Hän ymmärtää, etteivät kaikki välttämättä koskaan voita mestaruutta. Se on vaan tosi urheiluromanttista, että pääsee nostamaan pyttyä 24 kauden jälkeen. Minulle tuli vähän tippa silmään Timin ja Antti Kanervon puolesta. Aika moni oli hänen puolestaan onnellinen. Hän oli vapautunut ja puhui mestaruusjuhlissa varmaan enemmän kuin koskaan. Heti ensimmäisenä iltana olimme isommalla porukalla saunomassa. Sinne sai ottaa mukaan muitakin kuin joukkueen jäseniä. Timi toi mukaan pitkäaikaisimman kaverinsa PuHun junioreista ja Lyytisen Tommin. Se teki ekstralatauksen niihin juhliin."
Tommi Lyytinen: "Olimme totta kai finaaleja katsomossa ja sitten menimme ravintola Hookiin syömään. Joukkuekin tuli ravintolan kabinettiin. Ei se sen ihmeempi juttu ollut. Aikataulut sopivat."
Heinosen ura on kestonsa lisäksi ainutlaatuinen myös siksi, että hän on pelannut koko uransa Suomessa. Heinonen on palkittu Korisliigan parhaana puolustajana kahdesti (2006 ja 2010), vuoden kehittyneimpänä pelaajana 2008 ja parhaana kuudentena pelaajana 2019.
Miesten maajoukkueen mukana Heinonen oli vain yhtenä kesänä, 2005. Tuolloin hän oli mukana Universiadeissa Suomea edustaneessa haastajamaajoukkueessa ja pelasi miesten maajoukkueessa viisi valmistavaa maaottelua sekä yhden B-divisioonan EM-karsintaottelun. Se oli 3. syyskuuta 2005 Helsingin jäähallissa Georgiaa vastaan. Uransa kuudennessa ja viimeisessä miesten maaottelussa Heinonen ei käynyt kentällä.
"Timi ei ole haikailut koskaan ulkomaille eikä maajoukkueeseenkaan"
Jussi Laakso: "Timi ei ole haikaillut koskaan ulkomaille eikä maajoukkueeseenkaan, eikä hänen huippuaikanaan ulkomaille lähteminen ollut yhtä yleistä kuin nykyään. Hän on vähään tyytyväinen. Timi on tosi nöyrä, hän elää päivän kerrallaan ja on onnellinen jokaisesta päivästä, jonka saa olla mukana."
Pekka Salminen: "Timi on ollut tyytyväinen tällaiseen uraan. Hän on ihan erilainen kuin kukaan muu, hänen mielenkiintonsa tulee muista asioista.
Timin uralla on ollut sopivia sattumia. Hän on Myyrmäen äijiä, ja kotiseudulla sattui olemaan sopiva seura, joka oli laadukas mutta jossa ei ollut sellaista loppuun asti puristamista kuin jossain muualla. Siksi hän sai olla mukana, kun oli vielä rääpäle. Hän on jaksanut painaa, hänellä on sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Timi asui lapsena 300 metrin päässä Myyrmäki beachista. Siellä on ollut 30 viime vuoden ajan loistavat ulkopelit, ja Timi on viettänyt aika paljon aikaa siellä. Se johtui siitä, että hänen vanhempansa olivat sattuneet valitsemaan asuinpaikan, joka oli kolmen minuutin päässä kentästä."
Markus Makkonen: "Jossain vaiheessa suomalaisessa koriksessa oli sellainen kristallipalloajattelu, että ollaan tietävinään, kenestä tulee pelaaja. Ei sitä voi tietää. Suurin lahjakkuus on, että haluaa harjoitella ja Timillä oli se. Ei kukaan olisi uskonut, että hänestä tulee tuollainen pelaaja. Hänestä näkee yhä, että tämä on hänen mielestään aika makeeta hommaa. Sen näkee hänen katseestaan."
"En usko, että tämä jää hänen viimeiseksi kaudekseen"
Jussi Laakso: "Timi on aina sanonut pelaavansa, koska se on hauskaa. Hän ei ole superkilpailullinen luonteeltaan. Jos pitää laskea esimerkiksi heittokilpailuissa harjoituksissa, hän ei jaksa laskea. Meillä oli sellainen heittotesti, joka toistettiin aika ajoin. Timi ei tykännyt siitä yhtään, koska siinä piti laskea. Kyllä hän kilpailullinen on, mutta en tiedä, onko se hänelle niin tärkeää.
On ollut osin tuuria, osin omaa aikaansaannosta, ettei hänellä ole ollut isoja loukkaantumisia. Hän pitää pieteetillä huolta kropastaan, mutta kyllä se vaatii myös onnea, että pysyy ehjänä. Tämä on kova peli, ja onnettomuuksia sattuu. En usko, että tämä jää hänen viimeiseksi kaudekseen."
Sami Toiviainen: "Kaiken takana on Timin rakkaus lajiin, mutta samalla järkevyys kaikessa tekemisessä. Hänellä on fillarijuttunsa, ja hän osaa tehdä jotain muutakin kuin ajatella korista. Se balanssi korvien välissä on varmasti auttanut häntä."
