Kun tarvitaan talouden ilmiöiden selittäjää, oli sitten kyse finanssikriisin vuosipäivästä tai pankin rahanpesujupakasta, paikalle kutsutaan usein Vesa Puttonen .
Puttonen on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori, joka on istunut myös useiden yritysten hallituksissa. 52-vuotias sijoitusguruksikin kutsuttu Puttonen väittää tulleensa vanhaksi, koska nuoruuden palo on tasaantunut.
–Nuorempana piti päästä kaikkiin paikkoihin ja klubeihin, mutta se on vähentynyt. Jos jossakin on tylsää tai se syö vain energiaa, menen pois, Puttonen sanoo.
Rahoituksen professorina Puttonen aloitti ensimmäisen kautensa Helsingissä jo alle kolmikymppisenä. Sen jälkeen hän on ollut talousalan moniottelija yli 20 vuosikymmentä.
1980–90-luvuilla rahoitusmarkkinat olivat Suomessa vielä jokseenkin uusi ala. Puttonen väitteli ensimmäisenä Suomessa johdannaismarkkinoiden hinnoittelusta. Alan kirjallisuutta piti tilata Yhdysvalloista. Puttosen mukaan hyviin asemiin pääsi väen vähyyden vuoksi alussa "keskinkertaisillakin taidoilla".
–Suhteettoman nopeastikin etenkin urallani.
Liikemiestavoite kirkastui lukiolaisena
Mistä kaikki alkoi? Puttonen pohtii sekunnin ja alkaa sitten googlata.
Pian hän löytää etsimänsä: kirjan, joka kiehtoi lukiolaispojan mieltä. Lukioikäisenä Puttonen sai käsiinsä Esko Seppäsen ja Hannu Taanilan kirjoittaman kirjan Ken on maassa rikkahin. Kirjoittajat olivat vasemmistolaisia, joten he pitivät varakkaaksi tulemista paheksuttavana.
–Minusta kirjaa oli mielenkiintoista lukea.
Siitä Puttonen sai idean: alan liikemieheksi. Puttonen tunnettiin kotikunnassaan Satakunnan Luvialla kamreerin poikana. Hänen isänsä toimi ensin diakonissalaitoksen kamreerina, sitten talousjohtajana. Kotiin tuli Satakunnan Kansan lisäksi Kauppalehti, jota Puttonen nuorena luki.
Ensin Puttonen empi, että kannattaako bisnesmieheksi mielivän mennä kauppakorkeakouluun lainkaan. Hän aloitti kuitenkin maisteriopinnot Vaasan kauppakorkeakoulussa vuonna 1987.
–En voinut kuvitella, että päädyn sille tielle.
Kolmekymppisenä pörssin johtoon
Paikkakunta on vaihtunut Vaasasta Helsingiksi, mutta kauppakorkeakouluissa Puttonen on tehnyt koko työuransa, ellei oteta lukuun neljää yritysjohdossa vietettyä vuotta.
Puttonen päätti jo varhain, että hieman päälle kolmikymppisenä on siirryttävä yritysmaailmaan, jos sinne ylipäätään aikoo. Kuin tilauksesta Puttonen sai vuonna 1997 puhelinsoiton. Häntä pyydettiin Helsingin pörssin johtajaksi. Parin vuoden päästä hän siirtyi rahastoyhtiö Coventumin toimitusjohtajaksi.
Vuonna 2001 Puttonen sai jälleen yllättävän puhelinsoiton, tällä kertaa Helsingin kauppakorkeakoulusta. Rahoituksen professorin pesti oli taas auki. Hän otti tarjouksen vastaan ja koki palaavansa kotiin
–Olen tyytyväinen, että lähdin yritysmaailmaan, mutta vielä tyytyväisempi, että lähdin sieltä pois, Puttonen sanoo nyt.
Yliopistomaailmassa Puttosta kiehtoo akateeminen vapaus ja se, että saa opettaa kirkassilmäisiä opiskelijoita, tulevaisuuden sijoitusguruja. Yritysmaailmaankin liittyy hänen mukaansa monia hyviä puolia, joista yksi putkahtaa tilille palkkapäivänä.
–Yrityksessä tiedät, että kun pakeillesi tulee joku, hänellä on jokin päänsärky, mikä pitää ratkaista. Yliopistolla se ei ole niin.
Suomessa riittää laiskaa rahaa
Suomalaiset ovat aina olleet varovaisia sijoittajia. Asuntolainaa lyhennetään tunnollisesti, mutta ajatus osakkeisiin sijoittamisesta tuntuu monen mielestä vieraalta. Hallitus toivoo nyt, että sijoitussäästötili olisi se keino, jolla tileillä makaava "laiska raha" saataisiin kiertoon.
–Kukaan ei sijoita osakkeisiin vain, jos hallitus haluaa, Puttonen aloittaa.
Hän kuitenkin uskoo, että sijoitussäästötili voi toimia jonkinlaisena mäkistarttina, joka voi lisätä kiinnostusta sijoittamiseen veroedun ansiosta.
Suomessa säästäminen on vielä hyvin erilaista kuin vaikkapa Ruotsissa, jossa vaurastumisen kulttuuri rakennettiin jo 1970-luvulla. Ruotsissa kansankapitalismia on tuettu Puttosen mukaan verotuksellisesti jo pitkään.
Puttonen arvelee, että moni suomalainen ei ole vielä ymmärtänyt pörssin hienoutta: jokainen voi sijoittaa samoihin osakkeisiiin kuin Antti Herlin ja kumppanit. Pörssissä on hänen mukaansa pohjimmiltaan kyse rahoitusmarkkinoiden toimintavarmuudesta.
–Voi miettiä, että mitä sitten, jos pörssiä ei olisi. Demarit alkaisivat vaatia, että pitäisi olla jokin markkinapaikka, joka on kaikille avoin.
Puttosen mukaan on koko kansakunnan etu, että yritysten toiminta on turvattu riittävän osakepääoman avulla.
"Koko Suomea ei ole varaa pitää asuttuna"
Asuntosäästäminen on Puttosen mielestä parempi vaihtoehto kuin se, ettei säästäisi lainkaan. Sen heikkous piilee siinä, että kaikki munat ovat samassa korissa.
–Hajauttaminen olisi rationaalisempaa.
Kun maksaa asuntolainan vuosien saatossa pois, toimii yhteiskunnan odotusten mukaisesti. Jos asunto kuitenkin sijaitsee muuttotappiokunnassa, eikä taloa saa kaupaksi, tuntee itsensä petetyksi siinä vaiheessa, jos mitään muita säästöjä ei ole. Se voi ärsyttää, mutta ei Puttosen mielestä silti ole huutava vääryys.
–Sellaista talous nyt vain on.
Puttosen mielestä on myös taloudellisesti kestämätön ajatus, että koko Suomi pidettäisiin asuttuna.
Yhtä lailla kansalaisen pitää olla Puttosen mielestä valmis muuttamaan töiden perässä muualle. Jos kotipaikkakunnalta ei töitä löydy, on Puttosen mukaan vain kohtuullista vaihtaa maisemaa, oli sitten tohtori tai duunari.
Puttonen sai runsaasti palautetta Helsingin Sanomien kolumnistaan, jossa hän vuoden alussa patisteli tohtoreita töihin. "Ei ole sellaista asiaa kuin koulutusta vastaava työ", Puttonen esitti.
–Tohtoriopinnothan ovat oikeastaan itsensä kehittämistä yhteiskunnan tuella. Olisi kohtuulista maksaa takaisin ja mennä töihin, Puttonen perustelee.
Puttosen mukaan liian moni ajattelee, ettei työnteko kannata, vaikka samaan aikaan yrityksillä on vaikeuksia saada riittävästi työvoimaa.
–Työttömät tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.
Ruotsilla on etumatkaa
Puttonen on valmis kommentoimaan talousasioita, koska liiketaloustiede on hänen mielestään hyvin käytännönläheinen ala. Siksi yhteistyö myös yritysten kanssa on Puttosesta ollut luonnollista, vaikka kaikki alan professorit eivät ole samoilla linjoilla.
–En näe, mitä hyötyä on tehdä tiedettä tieteen vuoksi jossain tutkijankammiossa.
Puttonen myöntää miettineensä nuorena paljonkin, miten kuuluisi puhua. Pitääkö esimerkiksi televisiossa käyttää kirjakieltä?
Sittemmin Puttonen on pitänyt kiinni vaimonsa ohjeesta: olet vain oma itsesi, koska et voi esittää ketään muuta kuin olet.
Kun finanssikriisin alkamisesta tuli tänä syksynä kuluneeksi kymmenen vuotta, Puttonen heräsi kukonlaulun aikaan kommentoidakseen asiaa televisiossa. Puttosen mukaan Suomessa on toivuttu finanssikriisin seurauksista hyvin.
Pitkään se silti kesti. Suomen bruttokansantuote ylsi vasta tänä vuonna samalle tasolle, millä se oli ennen vuoden 2008 kriisiä. Ruotsilla on tuntuva etumatka, sillä sen bruttokansantuote on kasvanut jo selvästi.
Kirittävää riittää vuosiksi eteenpäin.
Kuka: Vesa Puttonen
Ikä: 52.
Ura: Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori ja rahoituksen laitoksen johtaja
Konsultointi Puttonen Oy:n toimitusjohtaja.
Kirjoittanut lukuisia rahoitusalan teoksia.
Muun muassa Taalerin hallituksen ja TA-yhtymän hallituksen jäsen sekä Sitran sijoitusneuvottelukunnan jäsen.
Toiminut aiemmin esim. VR-Yhtymän ja SM-liigan hallitusten puheenjohtajana.
Perhe: Vaimo ja kaksi aikuista poikaa.
Harrastukset: Jääkiekko, triathlon. "Triathlon on sellaista kuolemaa vastaan pyristelyä."
Ei harrasta: purjehdusta. "Purjehdus oli Luvialla jotakin, mitä eivät tavalliset ihmiset tehneet. Myöhemmin Helsingissä ostin kaverin kanssa kyllä purjeveneen, mutta huomasin, ettei se oli minun juttuni, Odotin aina vain maihin pääsyä."
Päivi Ojanperä
