Vitamiinipurkki napsahtaa auki. Poretablettipaukku huuhtoo alas D-vitamiinit ja sinkit kirkasvalolampun syöttäessä silmille kelmeää versiotaan auringosta. Mukiin solahtaa teepussi, jonka kyljessä lukee ”elinvoimaa”. On villasukat, kynttilät, toppahousut ja uudet kumpparit.
Juuri nyt Suomen kansa siirtyy talviaikaan. Horrostellaan läpi talven voidakseen taas kismitellä itsensä hereille huhtikuussa.
Vuodesta toiseen tässä vaiheessa syksyä pohditaan, miten pimeästä ajasta taas selviää. Lokakuusta keväthangille tuntuu olevan uuvuttavan pitkä matka. Mutta oikeasti. Se on kaksi kuukautta. Ennen joulua on talvipäivänseisaus. Siitä eteenpäin päivä pitenee noin viisi minuuttia päivässä. Yli puoli tuntia viikossa.
Jatkuva kesän odottamisen voi lopettaa. Sovitaan, ettei sanota kertaakaan, että olisipa jo kesä. Pimeää on, vaikkemme kiinnitäkään siihen jatkuvasti huomiota. Ja vetääkin sataa ja räntää. Mitä sitten, antaa tulla vaan. Olihan meillä ne toppahousut ja kumpparit. Autossakin toimivat pyyhkijät. Kynttilät ja kirkasvalolamput.
Kokeile jatkaa elämääsi kesätyylillä (toki ilman lomaa). Tiedät varmasti sen ilmiön, että kesällä kylään tai kauppaan tai melkein minne vaan voi lähteä vielä kahdeksan yhdeksän aikaan, talvella ei? Tai, että puet päällesi värikkäämmän mekon tai paidan, sen turvallisen mustan sijaan. Tai saat yllättävän idean ja päätätkin toteuttaa sen. Kyllä niin voi tehdä talvellakin.
Käy ystävillä (jopa myöhempään kuin kello kuusi), älä linnottaudu töiden jälkeen kotiin, hemmotelle itseäsi hyvällä ruualla (vaikkei voi grillata), ota ruuan kanssa hyvä juoma, osallistu tapahtumiin (joita on kyllä pitkin vuotta, ei vain kesällä), laita itsesi kauniiksi tai komeaksi (vaikkei voikaan mennä terassille), tee pieni pakomatka (kylpylään, hotelliin, konserttiin tai keikalle).
Ennen kaikkea lopeta odottamasta perjantaita, seuraavaa kesää ja huomista. Tee siitä hetkestä, jossa olet nyt, paras mahdollinen.
Laura Syväoja
päätoimittaja