Seu­ra­sim­me, kun miehet pe­la­si­vat kel­la­ris­sa tunteja mas­sii­vis­ta so­ta­pe­liä – Näin peli val­loit­ti maail­man ja sai ak­tii­vi­sen fa­ni­jou­kon

Kaukotulevaisuuden vuosi 40 000 jotain.

Kaksi armeijaa, humanoidiluurankojen kaltaiset Necronit ja tähtien entiset hallitsijat Aeldarit, ottaa mittaa toisistaan synkällä, raunioiden ja hylättyjen rakennusten täyttämällä taistelukentällä.

Kanuunat kumahtelevat, pyssyt pamahtelevat ja massiiviset sotakoneet tömistelevät läpi karun maiseman jättäen jälkeensä hiekkapölähdyksiä.

Jostain kaukaa kaikuvat kuolevien sotureiden tuskanparahdukset. Eloon jääneiden mielet valtaa päättäväisyys: tämä taistelu on pakko voittaa.

Tulevaisuudessa käytävä sota voisi olla edellä kuvatun kaltaista, mutta ainakin toistaiseksi olemme nykyhetkessä, seinäjokelaisen tehdasrakennuksen kellarikerroksessa. Edessämme on neljä metriä leveä ja kuusi metriä pitkä pelipöytä, jolle on aseteltu rakennusten ja raunioiden pienoismalleja.

Ilkka Nummensalo on koonnut armeijansa Necroneista ja Henri Viitala Aeldareista, suosikeistaan. Kaksikko heittää noppaa määrittääkseen kumpi hyökkää ja kumpi puolustaa. Nummensalo heittää vitosen ja Viitala kutosen, joten Viitala saa päättää roolit. Hän valitsee puolustuksen.

Pelin koko, tuhat pistettä, on päätetty jo aiemmin.

Kumpikin asettuu pelilaudan ääreen vastakkaisille puolille ja aloittaa armeijayksiköittensä asettelun maastoon.

Kun Viitala lukee ääneen pelin aikana suoritettavaa pääasiallista tehtävää, Nummensaloa vaikuttaa jännittävän.

– Tämä on ensimmäinen tuhannen pisteen pelini, hän paljastaa ja hymähtää lähes tuhahtaen.

Alkaa lähes kolmituntinen eeppinen taistelu, jossa pistetään miestä matalaksi puolin ja toisin.

Kaiken takana on kultainen kasa sääntöjä

Kuvittele mahdollisimman suuri ja monimutkainen videopeli. Warhammer on kaikkea sitä, mutta manuaalisessa muodossa. Jokaiselle suoritukselle, oli kyseessä sitten hahmon liikkuminen, vihollisen ampuminen, pelialustan kasaaminen tai armeijan kokoaminen, niille on olemassa säännöt, joita täytyy noudattaa.

Periaate on yksinkertainen: omalla armeijalla mäiskitään vastustajan armeijaa ja yritetään voittaa. Peli etenee vuoroissa, joiden aikana liikutellaan hahmoja, ammutaan ja suoritetaan muita toimintoja.

Monimutkaisuutta tuovat pelilaudan asettelu, armeija- ja sotilaskohtainen statistiikka, liikkumista ja aseiden kantavuutta määrittävät yksiyiskohtaiset säännöt sekä yli 30 kuusitahkoista noppaa.

Koska kyseessä on miniatyyrisotapeli, tarvittavaa välineistöä on paljon. Warhammer on Englannista lähtöisin oleva peli, joten välimatkat lasketaan tuumissa, ei senttimetreissä. Tuumamitta onkin yksi tärkeimmistä tarvikkeista heti noppien, figuurien ja miniatyyrirakennusten lisäksi.

Niiden lisäksi oleellisia pelitarvikkeita ovat figuurien kantolaatikot, varsinainen pelialusta, sääntökirja (löytyy netistä ilmaisena PDF:nä englanniksi), kontrollipistematot, stats-tiedot (myös PDF:nä), noppa-alusta sekä rutkasti mielikuvitusta.

Harrastus, joka kurottautuu taiteen kaikille osa-alueille

Pelkkään pelaamiseen ei harrastaminen jää.

Lähes neljänkymmenen vuoden aikana pelin maailma on laajentunut pelipöydän ulkopuolelle niin elokuviin ja tv-sarjoihin, videopeleihin, toisiin lautapeleihin kuin musiikkiinkin.

Warhammerilla on hyvin aktiivinen fanikunta, joka tuntee intohimonsa kohteen läpikotaisin ja on sille omistautunut. Pelaamisen ja figuurien maalaamisen lisäksi harrastaminen on levittäytynyt fanitaiteen, lorevideoiden ja jopa elokuvien tekemiseen sekä fanikirjallisuuden kirjoittamiseen.

Kotona ja pelikerhoissa näpertämisen lisäksi pelin sosiaalinen aspekti korostuu turnauksissa, coneissa sekä muissa roolipelitapahtumissa.

– Suomessa ei järjestetä samalla tavalla isoja liigoja kuten Isossa-Britanniassa, Saksassa tai Espanjassa, vaan täällä isoimmat pelit ja turnaukset keskittyvät coneihin kuten Ropeconiin tai paikallisten seurojen ja liikkeiden järjestämiin tapahtumiin, Timo-Pekka Aho sanoo. Hän toimii Ranka ry:n figuuripelivastaavana ja on innostunut eritoten pelin hahmoista ja niiden maalaamisesta.

– Maalaamisessa eniten vaikuttaa se, mitä siltä halutaan: Halutaanko, että model on mahdollisimman hieno ja näyttävä, vähän kuin näytekappale, vai onko sen tarkoitus olla nopea ja funktionaalinen, puhtaasti pelaamiseen tarkoitettu.

Maalaustekniikoita on yhtä paljon kuin maalaajiakin, sillä kyseessä on puhtaasti itseilmaisukeino. Jos Necronit haluaa maalata pinkillä pohjavärillä, kukaan ei estä sitä. Ainoa ennalta-asetettu raami on käytettävien maalien määrä.

– Tunnen erään, joka on innoissaan Warhammerista, mutta joka sairastaa MS-tautia. Hän on lähestynyt asiaa sairautensa kautta, sillä joskus kymmenen vuoden päästä hänen kätensä voivat täristä hyvin paljon. Hänen on turha opetella sen takia pikkutarkkoja tekniikoita, joten hän panostaa nopeaan ja yksinkertaiseen tekemiseen, kuten kuivaharjaukseen ja juoksevien maalien käyttämiseen.

Aho ennakoi figuuriharrastuksen muuttuvan 3D-tulostimien yleistyessä kotikäytössä. Niiden hinnat huitelevat kuitenkin yhä useissa sadoissa euroissa.

Kun yhden virallisen Games Workshopin modelin hinta pyörii useissa kympeissä, voi monelle silti olla kannattavampaa panostaa kotitulostamiseen.

Suomalainen Warhammer-yhteisö suorastaan kukoistaa yksittäisten pelikerhojen lisäksi internetin keskustelu- ja kauppapalstoilla. Halusi sitten myydä tai ostaa modeleja, kysyä neuvoa tai muuten vain jakaa ajatuksiaan ja huomioitaan, yhteisön sisäinen kanssakäyminen on nopeaa ja aktiivista.

Isojen kotimaisten liigojen puutetta ei koeta suurena haittana, sillä monille koko homman hienous piilee livenä pelaamisessa, jolloin näkee vastustajan reaktiot ja pelaamista voi selostaa ääneen.

Toisia taas viehättää Warhammerin massiivisuus. Kun ynnää yhteen pelin kaikki kymmenen painosta, joista uusin Leviathan julkaistiin tämän vuoden kesäkuussa, sekä spinoff- ja standalone-pelit, voi pelaamisen aloittaa yli kolmestakymmenestä eri pelistä. Kun siihen lisää kirjallisuuden, videot, musiikin, videopelit ja cosplayn, on Warhammerista kiinnostuneella todellakin varaa valita, mistä aloittaa.

Parin vuoden verran pelannut Ilkka Nummensalo kertoo, että häntä Warhammerissa viehättää eniten juuri pelin sosiaalinen aspekti. Vaikka hän oli lapsena pyöritellyt modeleja ja jopa yrittänyt maalata niitä talomaalilla, kunnon innostus pelaamiseen tuli hänen ystävänsä kautta vasta aikuisiällä.

Warhammer-piireissä hän on ollut mukana vasta kolmisen kuukautta.

– Itseään saa ilmaista maalaamistyylillä ja sillä, millaisia kokonaisuuksia voi sääntöjen puitteissa rakentaa. Oikeaa vastustajaa vastaan pelatessa oppii taktikoimaan eri pelityylejä vastaan.

Samoilla linjoilla on vastapelaajakin.

– Täällä [Ranka ry:ssä] pelaaminen ei ole hirveän kilpailullista, vaan jokainen pelaa sillä, mitä on. Tarkoitus on pelata yhdessä. En länttää tuohon pöydälle mitään massiivista Wraithknightia, koska se olisi näissä peleissä aivan liian vahva vastus ja vain söisi muut. Ei se olisi hauskaa kummallekaan pelaajalle, Henri Viitala toteaa.

Kaksikon eeppinen mittelö on tullut päätökseensä. Nummensalon armeijasta on jäljellä kaksi modelia, kun taas Viitalan armeijasta jäljellä on reilu kolmannes.

Seuraa pisteidenlasku. Kummallakin pisteitä kerryttää eri modelit ja eri tehtävät. Tarkan syynäyksen jälkeen tulos on selvä: Viitala 70, Nummensalo 50. Kumpikin pitää tulosta reiluna ja oikeana.

Tavaroita pakatessa kaksikko käy läpi pelin tapahtumia, antaa vinkkejä ja kertoo huomioitaan taistelun etenemisestä. Pelihuoneeseen tulee muitakin Ranka ry:n figuuripelaajia, ja keskustelu laajenee nopeasti yleistasolle taktiikoista ja pelaamisesta. Osa esittelee uusimpia maalattuja figuureitaan ja vaihtaa viikon kuulumisia.

Pelialueen pienoisrakennukset siirretään sivuun, maastomatto rullataan pois.

– Lankku liikkuu! Timo-Pekka Aho huudahtaa, ja muut väistävät hänen ja Viitalan tieltä heidän nostaessaan pelitasoa pois pöydältä.

Joviaalin jutustelun lomassa Necronit ja Aeldarit katoavat kuljetuslaatikkojen pimeyteen odottamaan tulevaisuudessa siintävää seuraavaa taistelua.

Erikoissanaston luvattu maailma

Kuten kaikissa yksityiskohtaisissa peleissä, myös Warhammerissa on vakiintunut sanasto eri pelimekaniikoille, armeijoille, hahmoille kuin itse harrastamisellekin. Alkuperäiset englanninkieliset termit sekoittuvat ja vääntyvät enemmän ja vähemmän pelaajien omalle kielelle.

Lopputuloksena on eläväinen sekamelska finglishiä, suomen ja englannin sekoitusta, jonka joukosta erottuvat termit rölli (re-roll, nopan uudelleenheitto), tofu (toughness) ja sotakalkkuna (Aeldari-armeijan War Walker -model).

Tässä ympäristössä "sotakalkkuna ampuu singolla" on täysin normaali lause, joka ei saa ilmettäkään värähätämään.

Koska osalle termeistä ei ole suomenkielistä vastinetta, tässä jutussa on käytetty suomalaisen peliyhteisön yleisesti hyväksymiä ja käyttämiä termejä.

Työryhmä: Aisha Benahmed, toimittaja • Tomi Kosonen, kuvat • Aleksi Mäkinen, video • Janne Lehtonen, editointi • Katariina Paajaste, tuottaja