Seurantalot on suomalainen ja osin pohjoismainen ilmiö Euroopassa.
Ne rakennettiin talkoilla tarpeeseen saada meidän kylään ja kirkonkylään eri-ikäisille oma yhteinen toimitila. Ensimmäinen nuorisoseurantalo rakennettiin talkoilla Kauhavalle vuonna 1891. Sen jälkeen nuorisoseurat, työväenyhdistykset, maamiesseurat ja pienviljelijäyhdistykset, palokuntayhdistykset ja kylä- sekä kotiseutuyhdistykset rakensivat Pohjanmaalle suomen- ja ruotsinkielisiin pitäjiin yli 300 seurantaloa. Taloja rakennettiin vielä 1920–30-luvuilla. Suomessa oli 1950-luvun alussa noin 2 000 vapaitten kansalaisjärjestöjen omia taloja.
Talot aikaansaatiin siis ilman yhteiskunnan tukia. Kökkätyöllä ja lahjoituksilla.
Mikä on seurantalon toimintafilosofia ?
Seurantalojen toimintafilosofiassa korostuu itsehallinto, ihmisten vuorovaikutus ja osallistuminen saada aikaan yhteistyöllä sovittu päämäärä (voisi olla jopa talkootoiminnan ydintä).
Seurantalot edustavat pääosin ns. ”kansanarkkitehtuuria” ja ovat osa pohjalaista rakennettua kulttuuriympäristöä, jota ei viime vuosikymmeninä ole paljolti korostettu.
Joukossa on muutamia tunnettujen arkkitehtien suunnittelemia seurantoja, esimerkiksi Alvar Aallon 1920-luvun alussa suunnittelemat Alajärven nuorisoseurantalo ja Jyväskylän työväentalo. Arkkitehti Bertil Strömmer Tampereelta suunnitteli vuonna 1914 Laihian nuorisoseurantalon, joka sittemmin paloi peruskorjauksen aikana vuonna 1994.
Seurantalojen tontit saatiin yleensä lahjoituksina.
Rakentamista edelsivät kyläläisten hirsikökät, joihin myös saatiin metsänomistajilta lahjoituksina tukkipuita. Seurasi sahauskökät ja samaan aikaan haettiin hevosilla kivijalkakivet rakennuspaikalle. Ilmajoelle suurimpiin taloihin ja seurantaloihin kivijalkakivet noudettiin Kurikan käräjävuorelta.
Talot rakennettiin kirvesmiesten ja muiden ammattimiesten yhteistyöllä kökkäperiaatteella. Pidettiin ”pärehien tekokökkiä ja kattokökkiä”. Seurantalot lämmitettiin alkuvuosina ns. kirkkokamiinoilla, joita saatiin seurakunnilta. Jokaisen suuremman kökän jälkeen syötiin ja juotiin hyvin. Seurantalot maalattiin vanhoilla punamultamaaliresepteillä keitetyillä maaleilla.
Kun talot olivat valmiita, järjestettiin suuret ”kökkätanssit” juomineen ja syömineen.
Talojen pohjapiirros noudatti yleensä samaa kaavaa: suorakaiteen muotoinen sali, jonka vieressä ”kaffila” ja keittiö. Salin eteen hieman ylemmäs rakennettiin näyttämö. Muuten talot olivat melko persoonallisia eli talot olivat tekijöidensä näköisä vaikka järjestöjen johtajat yrittivät saada samoilla standardeilla tehtyjä piirustuksia koko maahan.
Seurantalot olivat kymmeniä vuosia ainoita kylien ja kirkonkylien kokoontumistiloja.
Taloissa toimi soittokuntia, kuoroja, tanssiryhmiä, näytelmäryhmiä. Urheiluseuratoiminnat alkoivat yleensa seurantaloista. Pohjalaista kruunuhääperinnettä ylläpidettiin seurantaloissa. Näitä toimintoja on edelleen seurantaloissa.
Yhteiskunnallisesti voidaan todeta historiasta, että taloissa perustettiin kirjastoja, tehtiin seuralehtiä, järjestettiin iltamia ja arpajaisia lyseoiden, kansanopistojen ja koulujen hyväksi.
Pohjanmaalla ja koko maassa seurantalot alkoivat ränsistyä 1960–70-luvuilla.
Toimintaan ei saatua aktiiveja. Elettiin television myötävaikutuksella passiivista aikaa. Omaehtoinen suomalainen kansankulttuuri näytti olevan auringonlaskun aikaa.
Herääminen alkoi Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran piiristä Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliiton tukemana. Kävimme valtionvarainministeriössä, eduskunnassa ja lähestyimme ministereitä ja kansanedustajia lähes neljä vuotta. Saimme sitkeällä työllä valtion budjettiin vuonna 1979 ensimmäisen määrärahan nuorisoseurantalojen ja työväentalojen peruskorjausiin. Sittemmin mukaan tulivat maamiesseurantalot, palokunnantalot, kylätalot, raittiustalot, kylätalot ja kotiseututalot suomenkielisille ja ruotsinkielisille seurantaloyhteisöille. Valtionapu oli pitkään budjetissa noin 1,6 miljoonaa euroa. Nyttemmin se on laskenut noin miljoonaan. Viimeiset 25 vuotta seurantalojen valtionapuraha-avuksia on hoitanut Suomen Kotiseutuliitto, jota johtaa lapualaissyntyinen Teppo Ylitalo.
Vuoden 1979 jälkeen on maassamme peruskorjattu noin 2 000 seurantaloa ja korjaustoiminta jatkuu.
Suomen liittyessä Euroopan Unioiniin 1996 alettiin saada Maaseudun kehittämisohjelmien perusteella perustettujen Leader-toimikuntien kautta kylien kehittämiseen EU:n ja kansallisen rahoituksen kautta talojen kehittämishankkeisiin merkittäviä avustuksia, joissa on myös talkootyöllä oma merkityksensä.
Haluan tuoda esiin kymmenien vuosien aikana yhteistyön seurantalojen peruskorjautoiminnan tukeen vaikuttaneen Opetusministeriön pitkäaikaisen kansaliapäällikön, ministeri Jaakko Nummisen, joka eteläpohjalaissyntyisenä ymmärsi näiden kansalaisjärjestöjen omistamien seurantalojen merkityksen Suomen tasavallalle.
Jaakko Numminen käytti jo ennen kuin ensimmäinen seurantalojen avustus saatiin budjettiin termiä ”porkkanaraha”, jolla rahalla nuoroseurat ja muut seurantaloyhteisöt tekevän noin kolmin/nelinkertaisen työn peruskorjatessaan talojaan. Tarkoittaa, että jos talon kattoremontti ja ikkunoiden uusiminen maksaa 50 000 euroa, niin se tehdään 15 000 euron avustuksella pääosin talkoo- eli kökkätyönä.
Jorma Aro
kulttuurineuvos
Seinäjoki