Seurakunnissa käytetään julkista valtaa, mutta vallankäytön valvonta on hajanaista ja usein jälkikäteistä.
Kunnissa vallankäyttöä valvotaan järjestelmällisesti. Siksi kunnissa on tarkastuslautakunta, jonka tehtävänä on arvioida päätöksenteon valmistelua, toteutusta ja tavoitteiden saavuttamista.
Seurakunnissa tällaista järjestelmää ei ole. Vallankäyttöä ei arvioida säännöllisesti. Tilintarkastus kohdistuu talouteen, ei päätöksentekoon. Hiippakunnan ohjaus on pääosin jälkikäteistä ja käynnistyy usein vasta, kun ongelma on jo syntynyt. Käytännössä on nähty, että ei aina silloinkaan. Herää kysymys siitä, valvotaanko seurakuntien hallintoa lainkaan?
Seurakuntien lakisääteisen päätöksenteon rinnalle on syntynyt epävirallisia rakenteita, kuten johtoryhmiä. Johtoryhmää ei tunneta kirkkolaissa. Sitä markkinoidaan valmistelun tehostajana ja byrokratian keventäjänä. Käytännössä asiat valmistellaan pienessä piirissä ennen kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston kokouksia. Kun asia tuodaan päätettäväksi, sen keskeinen sisältö on usein jo muotoutunut.
Kun käytäntö vakiintuu, vallankäytön painopiste siirtyy. Päätökset tehdään muodollisesti oikeissa toimielimissä, mutta niiden sisältö ratkaistaan ennakolta rajatun piirin johtoryhmässä.
Seurakunnan hallinto perustuu viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden sääntöpohjaiseen yhteistyöhön, jossa tasapainon tulisi säilyä. Jos valmistelu ja tosiasiallinen linjanmääritys keskittyvät rajatulle joukolle, päättävien elinten rooli kaventuu.
Demokratia ei toteudu etenkään silloin, kun kaikki valtuustoryhmät eivät ole edustettuina johtoryhmässä. Tällöin osa demokraattisesti valituista edustajista jää kokonaan valmistelun ulkopuolelle.
Tätä taustaa vasten epäviralliset rakenteet eivät ole yhdentekeviä. Ne voivat siirtää todellisen päätöksenteon pois avoimesta ja laajasta harkinnasta. Kysymys ei ole vain hallinnosta, vaan seurakunnan päätöksenteon avoimuudesta ja yhteisöllisyydestä.
Kun valvonta puuttuu ja vallankäyttö siirtyy epävirallisiin rakenteisiin, on syytä kysyä: säilyykö seurakunnan päätösvalta aidosti kaikilla vai kaventuuko se harvojen käsiin? Halutaanko todella tätä kehitystä?
Kirkon veto- ja pitovoima on heikentynyt ja seurakuntavaalien ehdokkaista on puutetta. Jo ehdokkaaksi asettuminen olisi vaikuttamista. Yksinkertaisin vaikuttamisen keino on asettuminen ehdolle kirkkovaltuustoon tulevan syksyn vaaleissa.