Näin seurakuntavaalien edellä nousee esille kysymys: Voisiko seurakunta olla sellainen, jonka mahdollisimmat monet kokisivat omakseen? Ehdokkaiden taustaryhmittymät pyrkivät antamaan kuvan itsestään osana sellaista seurakuntaa, joka palvelee kehdosta hautaan. Hyvä niin.
Paikallisseurakunta on kaikille näkyvä. Se on nähtävissä seurakunnan kokoontuessa puhutun ja lauletun sanan ja näkyvien sakramenttien ympärille. Osana tätä on kristittyjen jumalanpalveluksessa antama tunnustus uskostaan.
Seurakunnan elämä on jatkuvan muutoksen alaista. Kaikkea seurakunnan toimintaa ja sen taloutta voidaan tarkastella muuttuvina tekijöinä.
Luottamushenkilöiden tuleekin jatkuvasti, yhdessä työntekijöiden kanssa, arvioida, mihin toimintavarat on tarkoituksenmukaista kohdistaa. Näkyvä seurakunta elää ja tarvitsee jatkuvan uudistamisen prosessia.
Samalla Kristuksen seurakunta on myös näkymätön tullen näkyväksi vain sydämen uskon kautta. Sydämissämme olevaa uskoa emme voi nähdä, ainoastaan sen ulkoiset merkit; kristittyjen yhteyden ja keskinäisen rakkauden.
Voivatko luottamushenkilöt uudistaa näkymätöntä seurakuntaa? Kyllä ja ei! He voivat luoda ulkoiset edellytykset seurakunnan toiminnalle, jotta se eläisi ja toimisi Kristuksen sanan mukaisesti. Uudistuminen on kuitenkin jotain muuta kuin näkyvän seurakuntatoiminnan uudistamista.
Seurakunta uudistuu sen jäsentensä uudistumisen kautta. Kyse on hengellisen elämän uudistumisesta.
Luottamushenkilöiden tehtävä onkin itse olla tämän sanan vaikutuspiirissä. Silloin hänen oma elämänsä voi uudistua ja hänen palvelutehtävänsä luottamushenkilönä edesauttaa koko seurakunnan uudistumista.