Niin sanottujen avokonttorikoulujen trendissä on otettu Suomessa askel takaisin päin, arvioi kuntien toimitilojen kehittämispäällikkö Mikko Simpanen Kuntaliitosta STT:lle.
Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla, että Helsingin kaupungin on luopunut niin kutsuttujen avokonttorikoulujen suunnittelusta ja rakentamisesta. Käytännössä uusi linjaus tarkoittaa lehden mukaan jatkossa muun muassa pienempiä työtiloja ja tiloja, joissa ei ole läpikulkua. Aiemmin koulun kaikkia tiloja ohjeistettiin käyttämään opetustiloina.
Simpanen näkee, että Helsingin päätös heijastaa myös yleisempää käännettä suhtautumisessa avokonttorikouluihin. Termillä tarkoitetaan kouluja, joissa erillisten luokkatilojen sijaan käytetään avoimempia tiloja.
Avokonttorikoulujen rakentaminen on Simpasen mukaan painottunut Suomessa pääkaupunkiseudulle ja suurimpiin kasvukeskuksiin, kuten Turkuun, Tampereelle ja Ouluun.
– Tilastot näyttävät, että kolmasosaan Suomen kunnista ei synny enää yhtä koululuokallista lapsia vuodessa, Simpanen sanoo.
– Se heijastuu siihen, että enää ei rakenneta uusia seiniä. Tai jos rakennetaan, ei todellakaan isoja avokonttorikouluja, vaan pieniä yksiköitä, jotka palvelevat muutamaa vuosiluokkaa.
Rakennusbuumi ennen koronaa
Peruskoulujen määrä laski Suomessa viime vuonna alle 2 000:een. Osittain lukumäärän taustalla on Tilastokeskuksen mukaan se, että ala- ja yläkouluja yhdistetään kaikkien vuosiluokat käsittäviksi yhtenäiskouluksi. Sitä, kuinka suuri osa kouluista on niin sanottuja avokonttorikouluja, ei ole tilastoitu.
Koulurakentamisessa koettiin 5–10 vuotta sitten rakennusbuumi, jolloin avoimet tilat olivat Simpasen mukaan suosiossa.
– Vuoden 2015 jälkeen lainaraha oli kunnille kirjaimellisesti ilmaista. Toisaalta investointivelkaa oli kerrytetty koulurakennuskantaan siten, että oli niin sanotusti hyvä aika tehdä.
Uusia peruskoulurakennuksia rakennettiin Simpasen mukaan eniten juuri ennen kuin koronapandemia iski.
Vuonna 2020 valmistui esimerkiksi Helsingin Jakomäessä sijaitseva Kankarepuiston peruskoulu, joka on ehkä surullisenkuuluisin esimerkki avokonttorikoulujen ongelmista. Koulussa jouduttiin sen valmistumisen jälkeen tekemään muutostöitä lähes miljoonalla eurolla.
Turussa puolestaan suunnitellaan remonttia vuonna 2019 valmistuneeseen Yli-Maarian kouluun, kertoi Yle helmikuun alussa. Koulu on käytävätön, minkä vuoksi kulkureitit menevät esimerkiksi muiden luokkien läpi.
Simpasen mukaan on totta, että koulujen perinteiset pitkät käytävät ovat varsin tehottomia neliöitä: ne täytyy lämmittää ja valaista, mutta niissä ei voi tehdä juuri mitään.
Avokonttorikoulujen rakentamisen taustalla onkin hänen mukaansa ollut pyrkimys tehokkuuteen ja keskittämiseen: mieluummin yksi isompi koulurakennus keskeisellä sijainnilla kuin useampia kauempana.
– Näyttää siltä, että kun on ajateltu tehokkuutta, on unohdettu se, miten oppilaat ja henkilökunta voisivat mahdollisimman hyvin. Nyt on huomattu, että tulee lieveilmiöitä ja opetus häiriintyy, Simpanen toteaa.
Kuormitusta ja turvallisuushuolia
Koulujen avotilojen ongelmista on puhuttu paljon: ne on pahimmillaan koettu meluisiksi ja hälyisiksi, ja työrauha on voinut jäädä vain haaveeksi. Hiljattain Helsingin Sanomat kertoi, että erään helsinkiläiskoulun ovettomista luokkatiloista varastettiin tammikuussa puhelimia.
Avoimet tilaratkaisut aiheuttavat opetusalan työsuojeluvaltuutetuille huolta ympäri Suomen, sanoo laki- ja työelämäpalvelujen erityisasiantuntija Sara Simberg Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:stä.
Kognitiivisen kuormituksen lisäksi esillä ovat olleet esimerkiksi turvallisuushuolet. Hyviäkin kokemuksia avoimista tiloista toki on.
– On todella tärkeää, että tilojen käyttäjiä osallistetaan, kun tiloja aletaan suunnittelemaan, Simberg painottaa.
– Koulussa pitäisi olla monenlaisia tiloja. Pitää olla seinät, ovet, suojautumistilat ja poistumisreitit. Pitää olla rauhallisia työskentelytiloja, jotka mahdollistavat keskittymisen. Ja pitää olla niitä muokkautuvia, monipuolisia tiloja, jotka mahdollistavat luovan ja yhteisöllisen tekemisen, Simberg summaa.
Simpanen uskoo, että ongelmallisiksi osoittautuneiden avotilojen taustalla on osittain puutteellinen ohjeistus, väärät tulkinnat ja informaatiokatkokset esimerkiksi opetustoimen ja teknisen puolen välillä.
– Julkisen sektorin rakentaminen on parhaimmillaan sitä, että osallistetaan kaikki ja katsotaan, että jokaisen eri sidosryhmän toiveet ja pyynnöt on huomioitu. Mitä pidempi lista, sitä enemmän tulkintaa siellä sitten on.
Selkeyttä tiloihin?
Simpanen uskoo, että koulurakentamisen uusi trendi on selkeys: tuossa tilassa opiskellaan matematiikkaa, tässä taas musiikkia.
– On selkeämmin opetustilat, joissa opiskellaan, eikä niissä ole häiriötekijöitä. Sitten on yhteiskäyttötiloja, mutta niissäkin on selkeät pelisäännöt.
Simpanen ajattelee kuitenkin, että avoimet tilat ovat jossain määrin myös tulleet jäädäkseen. Hän perustaa näkemyksensä "aikuisten maailmaan", jossa avokonttorit ovat varsin yleinen työympäristö.
– Nykyinen työmaailma edellyttää sosiaalisia taitoja toimia tilassa, jossa muut saattavat tehdä muita asioita.
