Mico Ylimäen mielestä keskustelu presidentinvaalien yhteydessä meni varsin hyvin ja tasapuolisesti lähes loppumetreille saakka. Toiselle kierrokselle lähdettäessä jotakin kuitenkin tapahtui.
– Mentiin epäolennaisuuksiin, kun alettiin puhua toisen ehdokkaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Se saattaa olla osa kampanjaa ja osittain politikointia, että luodaan keppihevosia ja ongelmia asioista, jotka eivät todellisuudessa ole ongelmia, Lakeuden Sateenkaari ry:n tuore puheenjohtaja sanoo.
Ylimäki näkee yhteiskunnan arvojen koventuneen, ja liittää sen myös presidentinvaalien yhteydessä käytyihin keskusteluihin. Hän kysyy, pitääkö ehdokkaan seksuaalisella suuntautumisella ylipäätään olla jotain merkitystä ihmisten valintoihin.
– Voihan se olla myös yhdistävä tekijä, sillä kun kuuluu vähemmistöön, tuo erilaisia näkemyksiä vähemmistöjä koskevaan keskusteluun. Vaikka puhutaankin eri asioista, vähän samanlaista keskustelua käytiin, kun Obama valittiin USA:n presidentiksi.
Ylimäki pitää kuitenkin hyvänä, että keskustelua on ylipäänsä käyty. Se ei yleensä olekaan ongelma vaan se, millaista keskustelu on.
– Jos kunnioitetaan kaikkia, puhutaan oikeilla termeillä ja kysytään, mitä ihminen itse asiasta ajattelee, on keskustelu rakentavaa ja hyvää. Mutta jos se sisältää syrjiviä ja väheksyviä vihapuheen sävyjä, silloin se ei ole ok.
Ylimäen mielestä joissain kohtaa vaalikeskustelua esiin on puskenut myös homofobisia piirteitä.
Naisten ja miesten erot näkyvät
Tapa suhtautua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ei Ylimäen mukaan ole ikäpolvikysymys.
– Aika, jossa nyt eletään, ei ole enää niin mustavalkoista kuin mitä ennen. Nuoret eivät ole yhtenäinen massa vaan siihen sisältyy paljon erilaisia sävyjä, ja siinä näyttäytyvät kaikenlaiset erot, hän sanoo.
Määritteleviä tekijöitä voivat olla vaikkapa koulutus, kasvatus, asuinalue ja myös se, millaisia ovat hyvinvointierot nuorten välillä.
– Siinä on dilemma, että maailma on enemmän auki kuin koskaan aiemmin, ja silti vähän kuplaudutaan, Ylimäki toteaa.
Presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella naiset antoivat selkeästi useammin tukensa Pekka Haavistolle kuin miehet. Ylimäki ei kiistä ajatusta miesten vahvemmista ennakkoasenteista, mutta arvelee myös kasvatuksen vaikuttavan.
– Pojat ja tytöt kasvatetaan eri tavalla, on sukupuolittuneita käytänteitä, jotka ohjaavat. Nämä ovat hyvin yhteiskunnallisia ja monisyisiä ilmiöitä, joihin vaikuttaa todella moni asia.
Yksi peruste on myös se, että tytöt ja naiset pärjäävät paremmin kuin miehet, ja heidän taitonsa hankkia tietoa ovat Ylimäen mukaan paremmat kuin mitä miehillä.
Keskustelu turhauttaa välillä
Ylimäki pitää käsittämättömänä, että vaikka eletään vuotta 2024, käydään edelleen keskustelua esimerkiksi siitä, voiko maan ylimmässä johdossa olla seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö.
– Hyvä on, että keskustellaan, mutta kyllä se välillä turhauttaa. Eikö jo voitaisi mennä eteenpäin, hän kysyy.
Ylimäki pitää keskustelukulttuuria Suomessa toista ihmistä arvostavana ja sanoo suomalaisten osaavan kohdella muita ihmisiä hyvin. Samassa tilassa pystytään olemaan, vaikka oltaisiin asioista eri mieltä.
– Mutta kun puhutaan seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä, unohtuu se, miten merkittävä asia se on heille, jotka kuuluvat vähemmistöihin. Kyse on siitä, keitä he ovat, ja se puhe voi olla todella rikkovaa, hän muistuttaa.
Näkyvä viha seksuaalivähemmistöjä kohtaan ei ole tavatonta, mistä Ylimäellä on useita esimerkkejä kerrottavanaan.
– Sateenkaarinuorten tiloja on pitänyt sulkea, kun niihin on kohdistunut väkivallan uhkaa. On pitänyt miettiä tarkkaan, mihin perustetaan sateenkaarikahviloita, eikä tietoja kokoontumisista voi kertoa julkisesti. Viime kesänä Mänttä-Vilppulassa sotkettiin sateenkaariperheen talo hakaristeillä.
Pohjanmaalla myös paljon hyvää
Vihapuhe terminä puuttuu vielä Suomen lainsäädännöstä. Sen tunnistaminen ei Ylimäen mukaan ole helppoa etenkään siinä tapauksessa, että se kohdistuu seksuaalivähemmistöihin.
– Käymme Sinuiksi ry:n kautta poliisiammattikorkeakoulussa kouluttamassa nimenomaan näistä teemoista, ja uskon, että koko ajan otetaan askelia parempaan suuntaan, hän sanoo.
Pohjalaisia pidetään konservatiivisina ja myös vahvat perinteet näkyvät suhtautumisessa erilaisuuteen. Suoraa yhtäläisyyttä Ylimäki ei kuitenkaan halua vetää.
– Ei se tarkoita sitä, että jos joku äänestää perussuomalaisia, olisi hän automaattisesti rasisti tai homofoobikko, mutta se kertoo arvojen olevan kovempia kuin jossain muualla, hän arvelee.
Vaikka Etelä-Pohjanmaa on alueena haastava arvojen suhteen, haluaa Ylimäki korostaa sitä, että maakunnasta löytyy myös todella paljon hyvää.
– Täällä ihmiset ovat aktiivisia. On paljon niitä, jotka haluavat tehdä töitä yhdenvertaisuuden ja keskustelukulttuurin eteen. Töitä tehdään hartiavoimin ja otetaan askeleita oikeaan suuntaan, hän huomauttaa.
Yhä edelleen löytyy kuitenkin paljon myös niitä, jotka pelkäävät puhua julkisesti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Ylimäen mukaan seksuaalivähemmistöön kuuluvien valtakunnalliseen puhelinpalveluun otetaan todella paljon yhteyttä Etelä-Pohjanmaalta.
– Täältä soittavat 50–70-vuotiaat, jotka ovat eläneet kaapissa. Kun parisuhde on päättynyt, he haluavat kokea muutakin. Se kertoo siitä, että ei uskalleta olla, ja se koskee nimenomaan vanhemman polven ihmisiä, Ylimäki sanoo.