"Monien tyttöjen kimppuun hyökättiin sodan aikana, myös minun. Jopa äitejä raiskattiin lastensa ja aviomiestensä nähden”. Näin kertoi 21-vuotias etiopialainen nainen kokemuksistaan Tigrayn kriisissä Plan Internationalin tutkimuksessa vuonna 2024.
Kansainvälistä tyttöjen päivää vietetään 11.10. Siksi onkin sopiva hetki muistuttaa, että seksuaalinen väkivalta yleistyy hälyttävän nopeasti järjestelmällisenä sodankäynnin keinona. YK:n mukaan konflikteihin liittyvät seksuaalisen väkivallan tapaukset yli kaksinkertaistuivat viime vuonna.
Seksuaaliseen väkivaltaan kuuluvat esimerkiksi raiskaukset, seksiorjuus, seksuaalinen kidutus, pakkosterilisaatiot ja seksuaalinen nöyryyttäminen.
Viime vuonna raportoidut lähes 10 000 tapausta ovat vain valtavan jäävuoren huippu. Uhrien leimaaminen, turvattomuus ja puutteellinen raportointi estävät monia tekoja tulemasta viranomaisten tietoon.
Raiskaus tunnustettiin sodankäynnin välineeksi kansainvälisessä oikeudessa 1990-luvun lopulla, Bosnian sodan ja Ruandan kansanmurhan jälkeen.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön mukaan seksuaalinen väkivalta voi olla sotarikos, rikos ihmisyyttä vastaan tai osa kansanmurhaa.
Silti konfliktien osapuolet rikkovat yhä useammin kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Kehityssuunta on kestämätön.
Ilmiö on vahvasti sukupuolistunut. Arviolta yhdeksän kymmenestä uhrista on naisia ja tyttöjä, useimmiten siviilejä. Esimerkiksi Sudanissa naiset ja tytöt kohtaavat joukkoraiskauksia, seksiorjuutta ja seksuaalista kidutusta osana etnistä väkivaltaa ja pakkosiirtoja.
Konflikteissa pakenemaan joutuneet tytöt ja naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Riski kasvaa muun muassa pakolaisleireillä, rajaseuduilla ja alueilla, joilla yhteiskunnan tukiverkot ovat romahtaneet.
Seksuaalinen väkivalta kohdistuu myös poikiin ja miehiin.
YK raportoi syyskuussa, että etenkin ukrainalaiset miespuoliset sota- ja siviilivangit kokevat raiskauksia, seksuaalista nöyryyttämistä ja muuta seksuaalista väkivaltaa.
Globaalissa mittakaavassa hälyttävää on lasten suuri osuus uhreista. Suurimmassa vaarassa ovat syrjityt ryhmät, kuten vammaiset tytöt sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret.
Seksuaalisen väkivallan yleistyminen liittyy myös humanitaarisen rahoituksen leikkauksiin. Rahoituksen väheneminen on sulkenut turvatiloja ja heikentänyt kriisi-, terveys- ja tukipalveluja.
Suomen on lisättävä humanitaarista rahoitusta ja puolustettava nykyistä ponnekkaammin kansainvälisiä sopimuksia ja humanitaarista oikeutta.
Kansainvälisten pakotteiden vahvistaminen ja tekijöiden saattaminen oikeuteen ovat välttämättömiä, jotta uhrit saavat oikeutta. Ne myös välittävät konfliktien osapuolille viestin, ettei maailma hyväksy seksuaalista väkivaltaa missään oloissa.