Oven takana seistä napottaa Spiderman, joka rallattaa: ”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, mulle palkka!”
Lapsonen talttuu parilla lakupötkylällä, mutta mieleen hiipii kummastus. Miten nämä pääsiäisen tavat oikein menivätkään, ja mitä kaikkea tässä nyt sekoittuu?
Itse olen täällä Helsingissä jo lapsesta kasvanut sekakulttuuriin. Palmusunnuntaina kävimme kavereiden ja pikkuveljen kanssa keräämässä naapurustosta karkkia ja pikkurahaa, jotka vaihdoimme virpomisvitsoihin.
Noidiksi olimme toki pukeutuneet ja trulleiksi taisimme itseämme kutsua. Sitten perheen kanssa hurautimme Pohjanmaalle pääsiäisen pyhiksi, kiersimme uudelleen sukulaispaikat trulleina ja poltimme vielä lankalauantaina kokon. Sitä koulukaverit pitivät todella kummallisena, kokothan poltetaan vain ja ainoastaan juhannuksena.
Minulle on siis herttaisen yhdentekevää, ollaanko pääsiäisnoitina tai trulleina palmusunnuntaina vai vasta seuraavana lauantaina ja milloin risukasa käräytetään. Pohjanmaalla varttunut vaimoni taas pitää tätä sekasotkua tuomittavana tapainturmeluksena ja liputtaa aidon pohjalaispääsiäisen puolesta.
Palmusunnuntain virvonta on alun perin ortodoksinen perinne ja Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi tehty. Itäisen perinteen mukaan pääsiäisnoidiksi ei pukeuduttu ja palkka oli pulla tai punaiseksi maalattu muna. Keski- ja Länsi-Suomen perinteisiin kuului pääsiäisnoidaksi pukeutuminen ja trullittelu pääsiäislauantaina, jolloin Jumalan suojelevan vaikutuksen uskottiin olevan pienimmillään ja kotieläinten vaaralle alttiina.
Trullien karkottamiseksi poltettiin myös pääsiäiskokot, joiden piti olla mahdollisimman räiskyviä ja kipunoivia tehon vahvistamiseksi. Puolipakanallinen bakkanaali, siis.
Koska kaikesta pahasta on helpointa syyttää valtiovaltaa, osoitetaan syytöksen sormi nytkin sinne. Sotien jälkeen koululaitos ja lastentarhat saivat yhtenäiset opetusohjelmat, joissa määriteltiin myös pääsiäisen vietto. Virpominen ja trullittaminen sulautuivat yhteen vaikka niissä onkin kysymys päinvastaisista asioista, virpojat siunaavat ja trullit kiroavat.
Pääsiäismuna on onneksi yleismaailmallisesti selitettävissä uuden elämän ja hedelmällisyyden tunnuksena, syntyihän maailma kalevalaisessa runossakin särkyneestä munasta. Samasta syystä pääsiäisenä tiput ja kanat ovat arvossaan. Munia piilottava pääsiäispupu taas on meillä myöhäisempää perua, jänis kun on moninaisen vikkelyytensä vuoksi esikristillinen länsieurooppalainen hedelmällisyysmyytti.
Mutta miten kummassa se Spideman muka liittyy pääsiäiseen? Pelkään pahoin, että Suomeen hitaasti, mutta varmasti rantautuva Halloween sotkee entisestään suomalaista perinnepakkaa. Kun rapakon takana kerjätään pyhäinmiestenpäivänä karkkia hirviöpuvuissa lauseella ”Karkki tai kepponen”, niin tapa on tarpeeksi lähellä sekoittumaan trulliperinteeseen: yhteistä on naamioituminen ja herkkupalkka.
No, tärkeintä on kaikkien ovemme takana käyneiden lasten vilpitön riemu – ikään, taustaan tai ihonväriin katsomatta.
Aki Hyyppä
Kirjoittaja on Aku Ankan päätoimittaja, joka pääsiäisenä syö mämmiä ja pashaa.