Kiitos Anni, Hannele, Anneli, Meri, Jarmo, Juhani, Jukka.
Te ette jättäneet asemianne, vaan puolustitte Kaskisten itsenäisyyttä. Eräänlaisen merkittävän itsenäisyystaistelun osataistelu käytiin Kaskisten valtuustossa viime viikon maanantai-iltana.
Tulee mieleen tilanne Suomen puolustustaistelusta taannoin eräässä rajakahakassa. Rintama piti silloin, kun kaikki tiesivät, että kaikki ovat päättäneet pitää asemansa. Luottamus oli tärkeintä.
Tilanne vaikutti täysin toivottomalta välillä, mutta jokainen voi katsoa ympärilleen ja tehdä johtopäätöksiä.
Valtiot ovat yleensä alussa köyhiä. Monet upporikkaat ihmiset ovat eläneet köyhän lapsuuden, mutta he ovat luottaneet parempaan huomiseen.
Suomen valtionvelka on noin 197 miljardia. Silti hallitukset toisensa perään uskovat Suomen selviytyvän. Monilla ihmisillä on sadantonnin asuntolaina, jopa enemmän. Heillä on luottamus selviytymiseen, vaikka esimerkiksi työmarkkinat ovat epävarmat.
Kaskisissa tietyt tahot vetoavat ja perustelevat antautumista miljoonan miinusmerkkiseen tulokseen viitaten: ”Kaskinen ei selviä”. Viime vuodestakin Kaskinen selvisi, ja kaikista sadoista edellisistä.
Sijoittajamaailmassa käytetään tiettyä sanontaa, jonka nyt voi muuntaa muotoon: Onko Kaskisilla malttia vaurastua?
Kaskinen ei ole kriisikunta, mutta se olisi ollut järkevä tapa edetä. Teuvalla oli asemansa pitäneitä puolustamassa omaa kuntaansa, kun siitä tuli kriisikunta. Sinne tulivat alan asiantuntijat laittamaan asiat kuntoon. Nyt ei ole Teuvan kunnalla enää pelkoa itsenäisyytensä menettämisestä.
Seitsemän on sinänsä täydellisen luku. Tunnen ylpeyttä noista seitsemästä asemansa pitäneistä. Vielä kerran: Kiitos.
Kaskisissa on valtavasti potentiaalia, joka ennen pitkää tulee todistetuksi.