Teemu Vuorela, 51, on tehnyt muusikon töitä koko aikuisen ikänsä. Tuosta ajasta hän on ollut myös perheenisä jo reilut parikymmentä vuotta. Vuorela on viettänyt tuhansia iltoja töissä, mutta lapset eivät kanna siitä kaunaa. Päinvastoin, sillä Ukko, 22, ja Aku, 19, ovat myös musiikkimiehiä. Uran alussa on etua siitä, että isällä riittää juttuja ja oppeja jaettavaksi asti.
– Totta kai olen poikia neuvonut, jos on jotain kysytty. Musiikki on meille yhteinen intohimo, joten siitä riittää juttua muutenkin. Alkuun esittelin pojille omasta mielestäni kiinnostavaa musiikkia ja ajatuksiani siitä. Tänä päivänä osat ovat pikemminkin toisinpäin, Teemu Vuorela pohtii.
Vuorelan työkeikat vaihtelevat vuositasolla suuresti. Lasten ollessa pieniä hän teki kiertueita ja levytyksiä myös ulkomailla, mikä oli välillä varsin raskasta.
– Ne reissut kestivät usein 2–3 viikkoa. Se tietysti kuormitti myös vaimoa enemmän, mutta onneksi meillä on täällä hyvä tukiverkosto. Kiitos omille vanhemmillemme, joista on ollut usein korvaamaton apu. Toisaalta olen ollut työni vuoksi paljon myös kotona, ja ehtinyt olla poikien kanssa päivisinkin.
Pojat löysivät oman tiensä
Vuorelan pojat löysivät pelimannin polulle omaa reittiään. Teemu kysyi Ukolta joskus alakouluikäisenä, kiinnostaisiko tätä rumpujen soitto. Sen jälkeen pidettiinkin viikoittain tunteja hetken aikaa, kunnes isä huomasi mielenkiinnon hiipuvan. Niinpä homma laitettiin siinä kohtaa tauolle, jota kesti muutaman vuoden.
Pikku hiljaa musiikin kuuntelun lisääntyessä alkoi soittaminenkin taas kiinnostaa. Sitten Ukko tarttui kitaraan. Vähän myöhemmin Teemu huomasi, kuinka työhuoneesta alkoi taas kuulua rumpujen pauketta, joka on jatkunut siitä saakka.
– Niin kuin missä tahansa harrastuksessa, on musassakin oleellista se, että tekemiseen löytyy oma kipinä, Teemu pohtii.
Sittemmin Ukko Vuorela on jo ehtinyt tuuraamaan isäänsä muun muassa Seinäjoen kaupunginteatterin Seili-musikaalissa.
– Tuli tunne, että siinä sulkeutui yhden aikakauden ympyrä, Teemu sanoo.
Nuoremman pojan, Akun, musisointi puolestaan alkoi eräänä jouluna. Vuoreloiden jouluaaton traditioihin kuuluu lähisuvun kesken yhteinen illanvietto, jota varten usein valmistetaan musiikkipitoista ohjelmaa.
– Biisit päätetään yhdessä ja yleensä poikien mieltymyksen mukaan. Eräänä jouluna Ukko sai puhuttua pikkuveljensä bassoon, joka tuolloin oli yhtä iso kuin soittajakin. Basso jäi kuitenkin käteen. Myöhemmin mukaan tarttui muitakin soittimia.
Nuotit opittiin legoilla
Teemu Vuorela innosti aikoinaan poikia perehtymään myös nuotinlukuun.
– Nuottirytmien lukeminen on periaatteessa ihan vaan matematiikkaa. Yhdellä pitkällä junamatkalla väänsin legopalikoista pojille nuotteja. Isompi lego oli puolinuotti, pienempi neljäsosanuotti ja niin edelleen. Uskoisin, että pelkästään sen matkan aikana moni asia avautui uudella tavalla.
Nyttemmin pojat soittavat eri kokoonpanoissa ja tekevät myös omaa musiikkia. Teemu Vuorela on iloinen siitä, että pojista kasvoi soittajia, koska "musiikki on elämää suuresti rikastuttava juttu".
– Siitä en ole enää ihan varma, onko se nykyaikana paras ammatinvalinta.
Musiikintekijöiden ja muusikoiden näkökulmasta on jo pitkään eletty murrosta, jonka kehitystä on pitkällä aikavälillä vaikeaa ennustaa.
– Olen kehottanut poikia miettimään uravalintaa tarkasti. Soittaahan voi aina, vaikka olisi toinenkin ammatti ja päivätyö.
Teemu Vuorela
Muusikko, pääinstrumentti rummut ja lyömäsoittimet.
• Tärkeimmät opinnot: Musicians Institute, Los Angeles.
• Esiintynyt kymmenillä levyillä. Keikkaillut lukuisten eri yhtyeiden ja artistien kanssa, niin Suomessa kuin ulkomailla mm. Japanissa ja Huippuvuorilla.
• Soittanut urallaan eri ammattiteattereissa yli 1500 näytöstä.
• Tärkeimmät työpaikat: Micke Björklöf & Blue Strip, Laitakaupungin orkesteri, Seinäjoen kaupunginteatteri.
• Toiminut opettajana useissa eri oppilaitoksissa pääkaupunkiseudulta Pohjanmaalle.
• Kirjoittanut neljä rumpujen soittoa käsittelevää oppikirjaa, sekä artikkeleita kotimaisiin ja ulkomaisiin alan julkaisuihin.
• Instagramissa yli 25 000 seuraajaa.
• Syntynyt 1974 Kauhavalla. Asuu Seinäjoella. Perheeseen kuuluvat puoliso, näyttelijä Mia Vuorela sekä pojat Ukko ja Aku.
Teemu Vuorela toteaa, että kuilu Suomenkin musiikkibisneksessä on kasvanut vauhdilla.
– Suurimpien nimiartistien keikkapalkkiot nousevat tasaisesti, kun taas muiden osalta asiat ovat pikemminkin kehittyneet päinvastaiseen suuntaan. Monet keikkapaikat, jotka vielä joku vuosi sitten pystyivät maksamaan asiallisen korvauksen ovat joka tyystin hävinneet tai vähentäneet merkittävästi live-musiikin roolia.
Vuorela ei kuitenkaan valita. Epäsäännöllisen keikkatyön tasapainottajana toimii opetustyö. Hän opettaa Seinäjoella ja maakunnassa rumpaleita kolmena päivänä viikossa. Vuorela on huomannut ison muutoksen musiikinharrastamisessa viimeisen 15 vuoden aikana.
– Harjoittelutottumukset ovat isossa kuvassa muuttuneet. Nuoria ei ole enää jonoksi asti oikein missään akustisessa soittimessa. Soiton tavoitteellinen opiskelu vaatii kuitenkin monissa asioissa valtavan määrän toistoja, mihin täytyy varata oma aikansa. Nuorten mielenkiinnosta kilpailee nykyisin todella moni muukin juttu. Se tietysti asettaa omat haasteensa.
Vuorelan residenssissä isänpäivää vietetään tänäkin vuonna tuttuun tapaan. Päivällä perhe kokoontuu yhteen lasten, vanhempien ja isovanhempien kesken, ja illalla lämmitetään sauna – niin kuin lähes viikon jokaisena iltana, jos vain aikataulut sallivat.
– Päivän päätteeksi ohjelmassa saattaa olla vielä levyraati. Siinä perheen jäsenten musiikkivalinnat pääsevät yhdessä arvioitaviksi. Siitäkin on tullut mukava perinne.
Ukko ja Aku Vuorela arvostavat Teemu Vuorelaa paitsi isänä, myös ammattimuusikkona. Pojat kuvailevat isäänsä hyväntahtoiseksi ja huumorintajuiseksi mieheksi, jonka työskentelyä leimaa myös tietynlainen perfektionismi.
– Isä on tosi tekninen ja pedantti tyyppi mitä tulee soittamiseen. Oma rumpujensoittoni syntyy vähän enemmän fiilispohjalta, Ukko Vuorela, 22, kuvailee.
Hän sanoo oppineensa isältään paitsi musiikkia, myös vastuunottoa ja suunnitelmallisuutta.
– Olen ollut välillä vähän haahuilijatyyppi ja elänyt vain päivästä päivään. Nyt olen pikkuhiljaa tajunnut, että on hyvä olla jokin suunnitelma ja miettiä tulevaisuuttakin. Senkin olen isältä oppinut. Kyllä hän on hyvin tärkeä tyyppi meille.
Aku Vuorela, 19, mainitsee Teemu-isän myös älykkääksi keskustelijaksi.
– Sen kanssa on kiva puhua ja väitellä. Iskä perustelee mielipiteensä hyvin. Se ei myöskään ota kaikkea aina liian vakavasti, vaan osaa olla hauska tyyppi.
Akun mukaan isä on opettanut hänelle, että omalla elämällään voi ja pitää tehdä sitä, mitä itse haluaa.
– Kun valitsee mitä tekee, muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää. Tällä hetkellä musa on iso osa mun elämää. Siitäkin olen iskälle kiitollinen.
