Seinäjoen kaupunki on myöntänyt musiikkineuvos Tuulikki Orrenmaalle Seinäjoki-mitalin tunnustuksena elämäntyöstä Seinäjoen tyttökuoron (1974–2002) johtajana.
Kaupunginhallitus luovuttaa mitalin Orrenmaalle perjantaina 23. toukokuuta. Samana iltana kello 21 kuullaan Lakeuden Ristissä Jorma Panulan johtama Peltomiehen rukouksen esitys.
Seinäjoen tyttökuorolla on esityksessä iso rooli, sillä teoksen kuoron kaikki jäsenet lauloivat aikoinaan kyseisessä tyttökuorossa. Konserttiin on vapaa pääsy sen ollessa osa Kirkkopäivien ohjelmaa.
Viime syksynä 90 entistä tyttökuorolaista vietti kuoron 50-vuotisjuhlia Törnävällä. Juhlassa päätettiin kokoontua laulamaan vielä kerran kaikki yhdessä.
13.12.2025 kello 17, tasan 23 vuotta sen jälkeen, kun tyttökuoro lauloi viimeisen joulukonserttinsa 1200 kuulijalle, järjestetään uusinta Lakeuden Ristissä.
Ensi joulun solisteina kuullaan kahta Seinäjoen tyttökuoron laulajaa, muun muassa Lappeenrannan laulukilpailun voittanutta sopraanoa, Tiina-Maija Koskelaa sekä Voice of Finlandin voittanutta Sussu Erkinheimoa.
Tuulikki Orrenmaa perusti Seinäjoen tyttökuoron vuonna 1974. Kuoro harjoitteli ja esiintyi ahkerasti alusta saakka.
Kuoro teki 18 konsertti- ja kilpailumatkaa eri puolille maailmaa, äänitti 19 albumia, esiintyi tv- ja radio-ohjelmissa sekä edusti Seinäjoen kaupunkia monissa yhteyksissä.
Menestyksistä merkittävin oli kultamitali maailman ensimmäisissä kuoro-olympialaisissa Itävallan Linzissä vuonna 2000.
Jorma Panulan säveltämää Peltomiehen rukous -suvivesperiä kuoro esitti satakunta kertaa ympäri Suomea ja vieraili sillä myös Floridassa.
Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlatoimikunnan tilaama produktio, Maamme-laulut, ensiesitettiin Seinäjoen kaupunginteatterin vihkiäisissä vuonna 1987 Tuulikki Orrenmaan käsikirjoituksena. TV1 televisioi esityksen osana Suomen itsenäisyyspäivän ohjelmaa.
Seinäjoen tyttökuorossa lauloi 28 vuoden aikana reilut 300 laulajaa. Vaihtuvuus oli pientä, moni lauloi kuorossa jopa yli vuosikymmenen.
Erityisen paljon kuorossa oli vuosien kuluessa sisaruksia: noin 30 sisarparia, kaksi kolmen sisaren ja kolme neljän sisaren komboa.
Tyttökuorolaisilla ja kuoronjohtajalla on suuri määrä muistoja vuosien varrelta.
Tuulikki Orrenmaalle on jäänyt vahvimpana mieleen esiintyminen nairobilaisessa slummikirkossa vuonna 1988.
– Äitini oli kuollut pari viikkoa aikaisemmin. Kun kuoro lauloi Maan korvessa -laulua, aloin itkeä. Suru äidin kuolemasta ja noiden slummilasten kohtalosta sai minut liikuttumaan. Koko kuoro alkoi itkeä mukanani. Jälkeenpäin olen miettinyt, mitä kirkkoväki mahtoi ajatella kuorosta, joka itki laulaessaan.
Tuulikki Orrenmaa, 86, pitää Seinäjoen tyttökuoroa elämänsä suurimpana saavutuksena.
– Olin aina niin onnellinen harjoituksissa ja esiintymisten jälkeen. Oli melkein liian ihanaa, että sain johtaa noin upeita laulajia, kullanmuruja, maailman parhaita tyttöjä, hän kuvailee.
– Tuntui kuin he olisivat olleet omia lapsiani, kaikki nuo ihanat laululintuset.
Monilla esiintymismatkoilla Seinäjoen tyttökuorolle myös sattui ja tapahtui.
Ranskan vallankumouksen 200-vuotisjuhlille Pariisiin vuonna 1989 koottiin valtava, ylikansallinen kuoro, jonka osaksi kutsuttiin Seinäjoen tyttökuoro.
Kuorolainen Tarja Hemminki muistaa tulisen välikohtauksen jättikuoron harjoituksista.
– Lauloimme huisin korkeilla korokkeilla. Joku mahtipontinen laulu alkoi ja mukana oli tehosteena ilotulitus. Kipinät sinkoilivat ylös lauluparvelle asti. Yksi kipinä laskeutui suoraan vieruskaverini, arvokkaan näköisen vanhemman ranskattaren hiuspehkoon, joka oli kuohkeaksi tupeerattu ja kovaksi lakattu.
– Kuului pieni tsup-ääni ja kipinä alkoi polttaa rouvan kuontaloa. Huusin: ”You are on fire!” ja samalla läiskäisin nuottipinolla tätiä päähän.
– Siinä oli sellainen seitsemän sekunnin skandaali käsissä, kun täti luuli, että häntä pahoinpidellään. Onneksi uhrini vierustoveri tajusi nopeasti tilanteen.
– Lopputuloksena oli täti, jonka hiuskypärässä oli nyrkin mentävä, palanut kraatteri. Hän oli kuitenkin avusta ikikiitollinen ja halasimme.
Kuoronjohtajan tytär, Hanne Orrenmaa, muistelee vuoden 1983 Istanbulin-matkaa, jolloin kuoro sai alusta asti hämmentävän paljon huomiota. Aluksi lehdet mainostivat tyttökuoroa Suomen parhaana kuorona, seuraavana päivänä Euroopan parhaana. Viimein lehdistössä todettiin, että Suomesta esiintymään saapuu maailman paras kuoro.
– Paineet onnistua konserteissa olivat hurjat. Vieläkin hämmentävämpää oli se, että kuorolaisista oli kuvia Turkin päälehdessä ja meitä väitettiin Miss Suomi -kilpailun finalisteiksi.
Kaupungissa alkoi levitä tieto, missä hotellissa kuoro majoittui. Sen jälkeen vierailulle pyrkivien nuorten miesten virta oli katkeamaton.
Huoltajat tekivät hartiavoimin töitä poikaparvia hätistellessään. Yksi huoltajista vuorotteli passissa hotellin ovella yötä päivää.
Kuoro kuvitteli jo olevansa turvassa esiintyessään Suomen suurlähetystön cocktail-tilaisuudessa.
– Väärässä olimme. Minua, 20-vuotiasta, lähestyi entinen sulttaanin henkivartija, 92-vuotias ukko. Hän kosi saman tien, Hanne Orrenmaa muistelee nauraen.
– Lupasi maat ja mannut, kuvaili kartanoaan ja purjevenettään, vannoi että saan kaikki rikkaudet, jos olisin rakastettunsa hänen loppuelämänsä ajan. En suostunut. Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, että mitä jos....
