Arviointiryhmän ehdotukset Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen palveluverkosta ovat maakunnan kannalta karua luettavaa.
Lapuan ja Ilmajoen sote-keskusten palveluja siirtyisi Seinäjoelle. Muutokset koskisivat myös neuvoloita, näytteenottoa ja ikäihmisten asumista eri puolilla maakuntaa, myös Seinäjoella.
En ole hyvinvointialueen päättäjä. Seinäjoen kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja alueen asukkaana johtopäätökseni on selkeä: Palvelujen kokoaminen massiivisella tavalla ei ole Seinäjoen kaupungin etu eikä tavoite. Menestyksemme ei edellytä muun maakunnan palvelujen heikkenemistä.
Maakuntakeskuksen vastuuseen kuuluu nähdä omien rajojensa yli. Seinäjoki tarvitsee elinvoimaisia naapurikuntia, ja Etelä-Pohjanmaa toimivan maakuntakeskuksen.
Ymmärrän alueen päättäjien vaikean paikan. Talouden on kestettävä, henkilöstön riitettävä ja hoidon toimittava. Kaiken säilyttämistä ei voi luvata. Keskittäminenkin voi parantaa palvelua, jos ihminen pääsee nopeammin oikeaan hoitoon. Mutta keskittäminen tarvitsee perustelukseen muutakin kuin keskittämisen.
Paljonko säästyy, kun vastaanottavan yksikön lisämenot ja muutoksen kustannukset lasketaan mukaan? Miten hoitoon pääsy muuttuu? Miten avun saa ihminen, jolle nykyinen matka palveluiden luo on vaikea ja jatkossa vaadittaisiin vielä pidempää matkaa?
Jos säästö siirtyy potilaan maksettavaksi, omaisen poissaoloksi työstä tai myöhemmin tarvittavaksi raskaammaksi hoidoksi, lasku voi kasvaa. Se vain tulee eri osoitteeseen.
Jos Seinäjoelle ohjataan lisää asiakkaita, on osoitettava, miten henkilöstö, tilat ja vastaanottoajat riittävät. Palvelun siirtäminen kartalla ei lisää hoitavia käsipareja.
Naapurikunnan asukas ei saa päätyä pidemmän matkan jälkeen pidempään jonoon, eikä seinäjokelaisen hoitoon pääsy saa heikentyä.
Kaikkia palveluja ei pidä arvioida samalla mitalla. Erityistä osaamista vaativa hoito ja neuvolakäynti ovat eri asioita. Saavutettavat peruspalvelut auttavat hakemaan apua ajoissa ja ehkäisemään ongelmia.
Ikäihmisten asumisessa tarvitaan harkintaa. Uusi yksikkö voi tarjota paremmat tilat ja turvallisemman arjen. Nykyinen yksikkö on kuitenkin asukkaalle koti. Tutut kasvot ja puolison mahdollisuus vierailla eivät ole sivuasioita. Niiden puolustaminen ei ole muutosvastarintaa.
Kotihoidon vahvistaminen on hyvä tavoite, jos kotiin todella tulee riittävästi apua. Omaisten jaksaminen ei ole rajaton voimavara.
Myös valtion on arvioitava, millaiset palvelut annetulla rahoituksella ja aikataululla voidaan turvata. Alueen päättäjiä ei voi jättää yksin sovittamaan yhteen lupauksia, velvoitteita ja euroja.
Jatkokäsittelyyn tarvitaan vertailtavat vaihtoehdot, uskottavat laskelmat ja tieto siitä, miten korvaava palvelu toimii.
Asukkaiden, henkilöstön, päättäjien ja kuntien kuulemisen pitää voida muuttaa suunnitelmaa.
Vaikeita päätöksiä tarvitaan. Jokaisesta muutoksesta on silti pystyttävä kertomaan sekä todellinen säästö että se, miten ihminen saa avun. Ensimmäinen vastaus ei riitä ilman toista.
Seinäjoen tehtävä on puolustaa ratkaisuja, joilla koko maakunta pärjää. Naapurin palvelun loppuminen ei ole saavutus. Saavutus on se, että hoito toimii paremmin.