Viime syksynä uutisoitiin suomalaislasten motoristen taitojen heikkenemisestä. Lasten hapenottokykykin on kaukana takavuosikymmenien tasosta. Kysyimme Seinäjoen alakouluissa liikuntaa opettavilta, millaisia kokemuksia heillä on ollut opettajanuransa aikana lasten liikunnallisuuden kehittymisestä.
Onko sinulla havaintoja tyyliin 1.-2.-luokkalaiset eivät osaa kuperkeikkaa tai eivät osaa juosta?
– Ehkä niitä, jotka eivät saa kuperkeikkaa, on pikkuisen enemmän kuin aikaisemmin, Kivistön koulussa liikuntaa opettava Tommi Yli-Kortesniemi tuumaa.
– Juoksutaito voi joiltakin puuttua ja kuperkeikka onnistuu osalta, luokanopettaja Rea Tokkari Lintuviidan koulusta sanoo.
– No eihän ne kaikki enää osaa, mutta sitä on ollut liikkeellä jo 10 vuotta, Ville Rantala Kitinojan koulusta mainitsee.
– En yleistäisi. Nämä puutteet taidoissa ovat yksilöllisiä. Kyläkoulun oppilaat ovat ainakin Kihniällä tottuneet liikkumaan monipuolisesti ja säännöllisesti säässä kuin säässä, Kihniän koulun koulunjohtaja Riitta Kemppainen sanoo.
– Lapset eivät uskalla välttämättä kokeilla uusia taitoja esimerkiksi telinevoimistelun kuperkeikat, rekkitanko ja niin edelleen, Toukolanpuiston koulun opettajat Kati Männikkö ja Ville Hotakainen vastaavat yhdessä.
– Tasoerot kasvavat. On niitä, jotka eivät liiku vapaa-ajalla juuri ollenkaan ja sitten on niitä puoliammattilaisia, joilla on treenejä päivittäin, sanoo nimettömänä pysyvä opettaja.
– Joillain lapsilla on erittäin huono motoriikka. He ovat sellaisia joita ei kuskata harrastuksiin. He eivät osaa juosta ja tehdä kuperkeikkaa. Heitä on karkeasti noin 3-4, 20 oppilaan ryhmästä, luokanopettaja Topi Kangas Pajuluoman koulusta kertoo.
– Aina luokassa on myös niitä, joilla taitoja on ja liikunta on luonnollinen osa elämää ollut pienestä pitäen, liikunnanopettaja Heini Länkimäki Aseman koulusta kertoo.
Onko sinulla kokemuksia lasten liikunnallisuuden kehittymisestä 6.-vuosiluokasta eteenpäin?
– Tämä on todella tärkeää aikaa, jossa opittuja taitoja voidaan ruveta jalostamaan jo hieman tiivistetymmin. Kuitenkin niin että liikunta säilyy monipuolisena. Voimaa tulee lisää ja motoriset haasteet toki kasvavat pituuskasvun myötä, Topi Kangas perustelee.
– Ryhmäliikunnan ohjaajana olen havainnoinut kuinka aikuisiälläkin perusjumppaliikkeet, kehon keskiviivan ylitys, tasapainoliikkeet, liikkuvuusliikkeet jne. voivat olla hyvin haastavia ja eri suuntiin (sivuille ja eteen/taakse) liikkuminen vaikeaa aikuiselle jolla liikkuminen on ollut koko elämän vastenmielistä tai puutteellista, Heini Länkimäki sanoo.
– Vähäisen kokemukseni perusteella tasoerot eivät ainakaan pienene, Jouni Marttala uskoo.
Onko kehityksessä havaittavissa sukupuolieroja tyttöjen ja poikien kesken?
– Tytöt kehittyvät poikia nopeammin. Vedin esimerkiksi yhtä 6.luokkaa ja tytöt olivat kehittyneitä murrosikäisiä ja pojat vielä pikkupoikia. Tytöt voittivat jos pelasimme tytöt vastaan pojat, Topi Kangas muistelee.
– Sanoisin pienen otannan perusteella, että pojista heikoimmat ovat todella heikkoja. Tytöissä en ole niin heikkoja opettanut. Sattumaa? Rea Tokkari kertoo.
– Omalle kohdalleni on sattunut useita liikuntaryhmiä, joissa tytöt ovat poikia paljon urheilullisempia, taitavampia ja kurinalaisempia. Suuri osa näistä tytöistä harrastaa tanssia, voimistelua tai cheerleadingiä, miesopettaja sanoo.
– Ei ratkaisevia eroja, mutta sellainen mielikuva on jäänyt viime vuosilta, että tytöt ovat tunnollisempia ja pitkäjänteisempiä kehittämään aerobista kuntoa, Antti Tokkari kertoo.
Lue maanantain lehdestä lisää liikuntaa opettavien näkemyksiä alakoululaisten motorisista taidoista ja aerobisen kunnon kehittymisestä.
HEIKKI PELTOKANGAS
