Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Sei­nä­joen ruo­ka­ta­ri­na pel­los­ta pöytään ja maail­mal­le

-
Puheenvuoro

Etelä-Pohjanmaa tunnetaan ruoasta. Kun puhumme alueen vahvuuksista, mainitsemme usein pellot, tuotannon, jalostuksen, yritykset ja elintarvikeosaamisen. Ne ovatkin ruokajärjestelmän kova ydin.

Tulevaisuuden kilpailukyky ei kuitenkaan synny pelkästään siitä, mitä tuotetaan. Yhä useammin ratkaisevaa on myös se, millaisia merkityksiä ruokaan liitetään.

Ruoka ei ole vain ravintoa. Se kertoo meille paikasta, ihmisistä, arvoista ja elämäntavasta. Kun valitsemme ruokaa, valitsemme samalla tarinoita: Mistä tämä tulee, miksi se on tehty, kenen työtä se edustaa, ja miksi se tuntuu merkitykselliseltä?

Tätä kokonaisuutta voidaan kutsua aineettomaksi arvoksi, jota on vaikea mitata pelkillä euroilla tai tonneilla, vaan pikemminkin sydämellä.

Aineeton arvo on noussut yhä tärkeämmäksi osaksi alueiden ja yritysten kilpailukykyä.

Suomessa tekninen osaaminen ja tuotannollinen laatu ovat usein korkealla tasolla, mutta emme aina onnistu muuntamaan osaamista erottuviksi ja kaupallisesti menestyviksi innovaatioiksi. Näin on myös ruoka-alalla.

Laadukas tuote ei yksin riitä, jos sen aineeton lisäarvo jää luomatta ja kertomatta.

Ruokanarratiivi voidaan kytkeä kaupunkisuunnitteluun, matkailuun, kulttuuriin, yritystoimintaan ja asukkaiden ylpeyteen.

Tähän haasteeseen tartutaan huhtikuussa 2026 käynnistyneessä Aarre-hankkeessa(Aineettoman arvonluonnin ratkaisut Seinäjoen ruokaekosysteemissä). Sen tavoitteena on vahvistaa yritysten kyvykkyyttä tarinankerronnassa, brändin rakentamisessa ja palvelumuotoilussa.

Toisena keskeisenä tavoitteena on rakentaa alueelle yhteinen ruokanarratiivi, joka profiloi Seinäjokea kiinnostavana ruokakaupunkina sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Ruokanarratiivi ei ole pelkkä mainoslause tai kampanja. Se on yhteinen tapa nähdä, miksi jokin paikka on ruokakaupunkina erityinen. Se on jaettu kertomus, joka tekee näkyväksi sen, mikä alueella on jo olemassa, mutta mikä ei aina näy tuotteen hinnassa, pakkauksessa tai matkailijan kohdevalinnassa.

Ruokanarratiivi on myös kuvaus siitä, mihin alueen ruoka-ala haluaa mennä ja miten koko kaupunki kehittyy.

Maailmalta löytyy kaupunkeja, jotka ovat onnistuneet tekemään ruoasta itselleen mainetekijän. Bologna, Lyon ja Kööpenhamina tunnetaan ruokakaupunkeina, joiden nimien mainitseminen nostaa veden kielelle. Tämä ei perustu vain yksittäisiin tuotteisiin. Se perustuu pitkäjänteiseen työhön, jossa ruoka on kytketty kaupunkisuunnitteluun, matkailuun, kulttuuriin, yritystoimintaan ja asukkaiden ylpeyteen.

Seinäjoen ei tarvitse jäljitellä muita. Mutta parhailta kannattaa oppia tapoja rakentaa oma, ainutlaatuinen ruokatarina. Seinäjoella on tähän vahva lähtökohta. Alueella on monipuolista, ruokaan liittyvää kokemusta, yrittäjyyttä ja toimijuutta.

Ollakseen todellinen ja uskottava, ruokatarinan täytyy puhutella alueen ihmisiä. Siksi on tärkeää, että myös asukkaat ja yhteisöt tunnistavat itsensä tarinasta ja osallistuvat sen luomiseen.

Aineeton arvonluonti liittyy myös kestävyyteen. Tuotteen tai alueen arvoa voidaan kasvattaa ilman, että luonnonvarojen käyttö kasvaa samassa suhteessa. Kun kestävyys on osa ruokatarinaa, se on osa tuotteen ydintä ja houkuttelevuutta.

Seinäjoen ruokatarinan ainekset ovat jo olemassa. Vain yhteinen reseptiikka puuttuu vielä. Jos onnistumme rakentamaan sen yhdessä, voimme edistää yritysten uudistumista ja entisestään vahvistaa alueen vetovoimaa ja paikallisylpeyttä. Tervetuloa mukaan!

Kalle Tuomi
Kirjoittaja on Aarre-hankkeen projektipäällikkö, Tampereen yliopisto, Seinäjoki.