Yhteiskunta on muuttunut rajulla tavalla eikä sitä ole täysin ymmärretty, Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto sanoo.
Keskustelut opettajien kanssa osoittavat, että sosiaalinen media ja digitaalisuus ovat muuttaneet lasten elämää tavalla, johon ei ole riittävästi osattu varautua kotona eikä koulussa. Tietotulva ahdistaa, eivätkä vanhemmat osaa rajoittaa siltä lapsiaan. Muutos näkyy siinä, että lapset oireilevat ja tarvitsevat tukea.
OAJ:n Pohjanmaan alueyhdistyksen puheenjohtaja Kari Nieminen pelkää, että kun pelottavien uutisten lisäksi päälle painaa taantuma, tuloksena on ikäluokka, jota voi verrata laman lapsiin.
Murto kiertää kevään aikana eri puolilla Suomea tapaamassa kuntapäättäjiä ja alueen koulutusvaikuttajia. Järjestö valmistautuu jo kuntavaaleihin. Tavoitteena on tietenkin muistuttaa kuntia niiden sivistystehtävän tärkeydestä.
Kunnat painivat talousvaikeuksissa. Ne eivät ole helpottaneet sote-uudistuksen myötä, pikemminkin päinvastoin.
Siksi kuntapäättäjillä ja ammattijärjestöllä voi olla eri näkemyksiä siitä, mitä on tehtävä.
Oppimisvaikeudet alkavat jo varhaiskasvatuksessa
Seinäjoen kaupunginjohtaja Jaakko Kiiskilä totesi torstaina Seinäjoella, että periaatteessa kunnat voisivat ottaa vastaan tehtäviä vaikka kuinka paljon, jos niiden järjestämiseen annetaan vastaavat resurssit. Kun näin ei ole, Kiiskilä toivoo vapauksia myös koulutuksen järjestämiseen.
– Paikallisesti kyllä tiedetään, millainen on oppilasaines ja millaisia luokkakokoja tarvitaan. Kaiken ei tarvitse olla niin normitettua.
Suomen suurten kaupunkien C21-verkosto on tällaista norminpurkamista ehdottanutkin. OAJ:lle se ei sovi. Normeja purkamalla ei saada tarjottua laadukasta koulutusta.
– Vapaudet johtavat säästöihin ja eriytyminen kasvaa, Murto kuittaa.
Kiiskilä sanoo, ettei hänkään tarkoita villiä länttä. Hän kuitenkin nostaa normeista esiin konkreettisen ongelman: Seinäjoella koulutetaan amk-sosionomeja, mutta valmistuneet eivät kelpaa varhaiskasvatuksessa vapaina oleviin työpaikkoihin.
– Varhaiskasvatukseen tarvitaan käsiä, ei diplomeja.
Murto ei vertausta niele.
– Varhaiskasvatus ei tarvitse käsiä vaan osaamista.
Hän korostaa pedagogiikkaa ja kuvaa varhaiskasvatusta oppimisen polun aluksi. Lasten oppimisvaikeudet näkyvät jo varhaiskasvatuksessa. Tähän pitää puuttua osaamisella, jotta ongelma ei entisestään kasvaisi perusopetuksessa.
Myös Nieminen korostaa varhaiskasvatuksen pedagogista roolia.
– Opetuspuolella ei normeja edes ole niin paljon kuin sosiaali- ja terveysalalla.
Aikuiskoulutustuen lopettaminen on "paha virhe"
OAJ toivoo, että vaikeassa taloustilanteessa koulutus olisi edelleen erityissuojeluksessa. Hyvältä ei kuitenkaan näytä.
Leikkaukset johtavat OAJ:n mukaan koulutuksen laadun eriytymiseen. Yt-menettelyjä on erityisesti pienissä kunnissa, mutta ongelma leviää myös keskisuuriin kuntiin.
Murto pitää erityisen tärkeänä sitä, että ryhmäkoot pidetään riittävän pieninä ja että erityisopetusta olisi saatavissa tarvittava määrä. Oppimisen tukea on uudistettava.
– Erityisopettajista on jo nyt pulaa esimerkiksi pohjalaismaakunnissa. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen on paha virhe hallitukselta. Lähes puolet erityisopettajaksi kouluttautuneista on käyttänyt sitä hyödyksi, Murto toteaa.
Tarpeista kertoo se, että luokasta lähes puolet voi olla tehostetun tai erityisen tuen tarpeessa. Syyt ovat moninaiset, mutta seuraus on, että yhä useampi nuori lähtee toisen asteen opetukseen puutteellisin tiedoin ja taidoin.
Murto toteaa, että tässä tilanteessa tavoitteet kansan koulutustason nostosta jäävät toteutumatta.
Murto ja Nieminen toivovatkin koulutukseen pitkäjännitteistä satsausta.
