Tänä keväänä päättynyt Suomen lionsklubien kolmas ambulanssikeräys Ukrainaan tuotti 12 ajoneuvoa lisää ukrainalaisten avuksi.
Maaliskuussa Suomesta Ukrainaan matkasi tusinan ambulanssin letka. Yksi autoista oli Seinäjoen Leijonien oma nimikkoauto, joka rahoitettiin paikallisella keräyksellä.
Kaikki hankitut ambulanssit ovat käytettyjä, mutta perusteellisesti huollettu. Kahdeksan autoista on ostettu yksityisiltä ambulanssiyrityksiltä eri puolilta Suomea. Loput hankittiin Ruotsista.
Autot lastattiin Suomessa täyteen siten, että esimerkiksi Seinäjoen ambulanssissa oli 25 kollia hoitotarvikkeita.
Kyseisen ajoneuvon matka alkoi juhlavasti 14.3. Leijonien 70-vuotistapahtumasta Seinäjoen Keskustorilta, missä Isä Andrei siunasi auton matkaan. Ratin taa hyppäsivät Seinäjoen Leijonista Timo Teräs ja Matti Arvola.
Ambulanssikolonnan ensimmäinen etappi suuntasi Helsinkiin Narinkkatorille, jonne lahjoitusautot eri puolilta Suomea kokoontuivat 18.3. yhteiseen mediatapahtumaan.
Seinäjokisten matka oli tyssätä heti alkuunsa, kun huomattiin, että ambulanssin etupyörän kaksi pulttia olivat katkenneet ja rengas lähes irti. Onni oli kuitenkin matkassa, sillä espoolainen korjaamo sai auton kuntoon vain hetkeä ennen Tallinnan laivan lähtöä.
1 900 kilometriä
Saattue saapui Viroon 19. maaliskuuta aamukuudelta. Alkoi raskas, yli 1 900 kilometrin ajourakka kohti Kiovaa. Seinäjokisten kuljettajien mukaan ensimmäinen päivä oli erityisen uuvuttava, sillä matkaa taitettiin pysähtymättä aina Ukrainan Lviviin saakka.
– Ajamisesta teki raskasta yhtämittaisuus ja Ukrainan huonokuntoiset tiet. Pimeässä piti olla tarkkana syvien monttujen varalta. Niissä auto olisi varmuudella hajonnut, Timo Teräs ja Matti Arvola kertovat.
Rajatarkastukset toivat matkaan omat mutkansa. Alun perin suunnitellulta raja-asemalta ei päästykään läpi. Kiertotie toiselle asemalle otti taas pari tuntia lisää.
Vielä suurempi yllätys odotti Puolan rajalla, missä ylitys kesti peräti kahdeksan tuntia. Timo Teräksen mukaan ukrainalainen tulkki varoitteli heitä Puolan rajalaitoksen nihkeydestä.
– En tiedä, mitä siellä tapahtui. Vain rekat pääsivät yli, vaikka luulisi että ambulansseilla olisi kiire myös.
Matti Arvola laskee, että lopulta miehet valvoivat ja ajoivat menomatkalla yhteen soittoon puolitoista vuorokautta eli 36 tuntia.
– Siinä alkoi olla jo silmät ristissä. Tehtävä oli kuitenkin tärkeä ja pieni jännitys päällä jatkuvasti. Adrenaliini auttoi pysymään hereillä. Vasta kun Lvivissä pääsi sänkyyn nukkumaan, huomasi, että äijät oli aika poikki.
Ilmahälytyksen varjo
Kun Lvivissä oli levätty pari päivää matka jatkui kohti Kiovaa. 24. maaliskuuta ambulanssit luovutettiin Dobrobut-sairaalan edustajille.
Juhlavassa tilaisuudessa oli mukana Suomen Kiovan suurlähetystön edustaja Karita Laisi, joka toimi suurlähettilään sijaisena.
Kesken juhlallisuuksien iski hätkähdyttävä muistutus sodan todellisuudesta. Seurueen ollessa sairaalan esittelykierroksella kovaäänisistä kajahti ilmahälytys. Kaikki paikalla olijat vietiin välittömästi suojaan sairaalan kellaritiloihin.
– Se pisti silmään, että henkilökunta toimi hälytyksen aikana rutiininomaisesti. Mitään paniikkia ei paikallisissa näkynyt. Se rauhoitti tietysti meitäkin, Teräs ja Arvola muistelevat.
– Sodan läsnäolo tuntui jatkuvasti. Olimme Kiovassa vain pari päivää, mutta sinä aikana koettiin neljä isoa ilmahälytystä. Tuolloin Venäjä teki Ukrainaan yhden massiivisimmista drooni- ja ohjushyökkäyksistä koko sodan aikana, miehet kertovat.
– Mutta ellei ilmahälytyksiä laske, arki näytti rullaavan ihmeen normaalisti. Kaupat olivat täynnä tavaraa ja ravintoloita oli avoinna pilvin pimein. Kaduilla liikkui paljon ihmisiä ja autoja oli liikenteessä ruuhkaksi asti.
Valtava kukkameri
Miehet kävivät laskemassa kukat sodassa kaatuneiden muistoksi Maidanin aukiolla.
– Se kukkameri oli valtava. Liikenne pysähtyi aukion laidalla joka aamu kello yhdeksän, jolloin pidettiin minuutin hiljainen hetki. Kaikki ottivat lakit pois päästä ja hiljentyivät kunnioittamaan vainajia, Timo Teräs kertoo.
Maidanin lähellä sijaitsevan luostarin seinään oli muurattu sodassa kaatuneiden sotilaiden ja siviilien kuvia.
– Laskin noin 6000 kuvaa, kooltaan sellaisia ison postikortin kokoisia. Kuvan alla oli nimi ja kuolinpäivä. Se oli vaikuttava mutta hyvin surullinen näky.
Sodan jäljet näkyivät myös päivittäisissä hautajaissaattueissa niin Lvivissä kuin Kiovassa.
– Siunaustilaisuuksia pidettiin kaduilla. Ohikulkijat pysähtyivät, pappi puhui ulkona ja lauluja laulettiin. Vasta sitten hautajaissaattue siirtyi sisälle kirkkoon.
Avun tarve yhä
Kuljettajien paluumatka Suomeen sujui kolmella pikkubussilla yhtä kyytiä Varsovaan, mistä lennettiin Helsinkiin ja junailtiin Seinäjoelle.
Maaliskuun 27. päivä hyväntekijät palasivat kotiin väsyneinä mutta tyytyväisinä. Takana oli unohtumaton kokemus.
– Matka oli raskas, mutta onnistunut. Meille jäi vahva tunne siitä, että tällaista apua arvostetaan Ukrainassa suuresti. Haluammekin vielä kiittää kaikkia täkäläisiä lahjoittajia, Timo Teräs ja Matti Arvola sanovat.
– Muistetaan, että Venäjän hyökkäyssota jatkuu. Avun tarve Ukrainassa on edelleen yhtä suuri tai jopa suurempi kuin sodan alussa.
