Sivistyssanoja rakastavat puhuvat, että on ”momentum”, kun tarkoittavat nk. ”kerran-elämässä-tilaisuutta”. Suomi on uhkarohkeasti empinyt Natoon hakemista. Ensimmäinen hetki menetettiin 90-luvun alussa, jolloin naapuria sisältä kokenee baltit heti liittyivät. Kelvollisuuden euforiassa olemme paistatelleet ja puhuneet optiosta. Olemme armeijan varustuksen osalta ”Nato-yhteensopivia”. Sehän onkin hyvä asia silloin, kun meidät kelpuutetaan täysjäseneksi. Mielestäni Ukrainan ”optiotilanteesta” on meillä vakavaa opittavaa.
Mielestäni Suomen harkitseva kansa on ollut oikeassa malttaessaan mielensä ”syyhyttä saunaan” -tyylisessä Nato-innossa. Ans kattoo vielä toistaiseksi. Kansan ymmärrys näkyy nyt rohkeudessa punnita kantansa tilanteen mukaan. Pikatutkimus Naton kannatuksesta tehtiin kohtalokkaalla hetkellä. Tutkimuksen puolivälissä Venäjä yllätti kaikki täysin järjettömällä sodalla. Koska osa haastatelluista oli kertonut kantansa ennen hyökkäystä, kun vielä luultiin, ettei sotaa tule, on ymmärrettävää, että kovahermoisin 23% yhä vierasti liittymistä Natoon.
Uskon vakaasti, että tämä prosentti ja epävarmat ovat nyt kuihtuneet pois. Vai mitä vielä itänaapurin olisi tehtävä, jotta viimeinenkin suomalainen kaipaisi lisäturvaa?
Kirjoittaja myöntää myös empineensä, vaikka ammattisotilas (evp) onkin.
Kun Suomi nyt – aivan oikein – auttaa myös aseistamalla Ukrainaa, on tietty punainen linja ylitetty. Emme ole enää edes teoriassa puolueeton maa, vaan avoimesti Venäjän sotaa vastustava ”vihamielinen agentti”. Ei ole syytä luulla, että rauhan joskus tultua Ukrainaan, Venäjä unohtaisi ”kenen joukoissa seisoimme”. Kun rohkeasti (kerrankin) valitsimme puolemme, ei paluuta entiseen tasapainoiluun ole. Ei myöskään venäjänpelolle. Arpa on heitetty.
Vyöryyn emme ole syypäät, vaan naapurimme, joka jo 2009 on luokitellut hieman yllättäen Ruotsin vihamieliseksi maaksi. Tästä syystä on ihan välttämätöntä pikaisesti lunastaa ”Nato-optio” yhdessä Ruotsin kanssa. Se varmasti yhtyy kumppaniksemme; siitä todistaa heidän rohkea aseapunsa Ukrainalle jo ennen meitä. Eikä muuten pidä unohtaa, mikä oli ainut maa, joka talvisodassa meitä auttoi niin aseissa kuin myös uhraamalla miehiä.
Tiivistäen: Venäjä tuli ratkaisseeksi ongelmamme. Se käyttäytyi juuri niin kuin me ”russofobit” olemme pelänneet. Ei ole enää vaihtoehtoja.
Natoon on pakko pyrkiä heti – toivottavasti myös pääsemme.
Kalle Lanamäki
Vaasa