SB Vaasan C-tytöt tekivät tänä syksynä salibandyhistoriaa nousemalla ensimmäisenä vaasalaisena tyttösalibandyjoukkueena SM-sarjaan.
Nyt kovatasoista SM-sarjaa on takana neljä ottelua, joista ei vielä ole irronnut pisteitä.
– Yksi peli hävittiin reilusti, mutta muuten olemme pysyneet aika hyvin mukana. Etelä-Suomen joukkueet ovat pelanneet kovia pelejä paljon enemmän. Me taas olemme pelanneet Pohjanmaan aluesarjaa, jossa taso on selvästi heikompi, sanoo C-tyttöjen vastuuvalmentaja Jyrki Virtanen.
Viime kaudella joukkue ei hävinnyt Pohjanmaan D-tyttöjen aluesarjassa otteluakaan.
– Eroa sarjojen välillä on kuin yöllä ja päivällä. Viime vuonna voitimme aluesarjan finaalin kymmenellä maalilla, ja nyt olemme SM-sarjassa hieman jäljessä.
Asenne kohdillaan. SB Vaasan tyttöjoukkueen kehitysaskeleet ovat olleet pikemminkin harppauksia.
– Ensimmäisellä kaudella vasta tammi–helmikuussa tuli ensimmäinen voitto, muistelee Virtanen.
– Meidän pelaajilla on asenne kohdallaan. Treeneissä syke on kovaa luokkaa, eikä kukaan häröile tai höpötä keskenään. Tahtotila kehittyä on jokaisella kova, kehuu Virtanen.
Usein juniorisarjoissa tavoitellaan voittoja, mutta selvästi tärkeämpää ja pitkäjänteisempää työtä on pelaajien kehittäminen.
– Ei meidän sarjaa tarvitse voittaa, vaan lähdemme kehittämään omia pelaajia, ja kolmen tai neljän vuoden päästä meillä on naisten divarijoukkue Vaasassa, kaavailee Virtanen.
Tällä hetkellä SB Vaasan naisten edustusjoukkue pelaa kakkosdivisioonassa, jonne se täksi kaudeksi nousi.
Pitkiä bussireissuja. Tällä kaudella C-tyttöjen joukkue matkaa muun muassa Porvooseen, Haukiputaalle, Sipooseen ja Kontiolahdelle.
– Vähän yli 7 000 kilometriä tulee istuttua linja-autossa tämän kauden aikana, laskee Virtanen.
Bussimatkat ovat toki nuorelle joukkueelle parasta aikaa tutustua toisiinsa ja pitää hauskaa.
– Meidän joukkue on tiivistynyt tosi hyvin yhteen.
Valmennusosasto, johon kuuluvat Virtasen lisäksi Martti Luoto ja Tero Mäki sekä joukkueenjohtaja Mia Jokela, saavat olla bussissa välillä korvatulpat korvissa.
– Menomatka on kyllä yleensä aika hulinaa, naurahtaa Virtanen.
Pitkillä reissuilla pakolliseen varustukseen kuuluu myös tyyny.
– Monesti meillä on lauantaina vieraspelit ja sunnuntaina B-tyttöjen pelit. Osa tytöistä pelaa molemmissa, joten heidän on pakko saada lepoa.
Kotiturnaus tammikuussa. Vieraspelimatkoilla joukkue keksii usein muutakin kivaa tekemistä kuin salibandyn pelaamisen.
– Olemme kiertäneet lakritsikaupat ja shoppailleet. Monet tytöistä eivät vielä juuri ole matkustaneet, joten nuo ovat hyviä kokemuksia.
Pitkät bussimatkat tuovat rutkasti lisäkustannuksia, ja yhden pelaajan kausimaksu nousee yli tuhanteen euroon.
– Meikäläisen ylimääräinen aika on mennyt täysin sponsoroiden hankkimiseen. Olen yrittänyt kerätä rahaa ja tiputtaa kausimaksua, ettei harrastus jää tytöillä siitä kiinni.
Kotiturnauksen C-tytöt pelaavat 30. tammikuuta Botniahallissa, jonne Virtanen suunnittelee kunnon tapahtumaa. Tapahtumaan on tarkoitus saada mukaan eri yrittäjiä sekä muun muassa livemusiikkia.
Jaakko Jokela